tiistai 21. tammikuuta 2014

normaali synnytys vai leikkurin alle?

Mulla on nyt pää kehittänyt uuden järkyttävän ahdistuksen, nimittäin se, etten vois synnyttää normaalisti. Viimekerralla olin ihan sata varma että en enää ikinä halua synnyttää alakautta, mutta viime ultrakäynnillä kätilö kertoi monia faktoja ja positiivisia asioita alatiesynnytyksen kannalta. Tottakai olin sitä mieltä että mieluummin mä synnyttäisin normaalisti ja saisin nostella heti vauvoja ja olla niiden kanssa, kuin se että menisin leikkurin alle, mahdollisesti vielä nukutettuna ja olisin sen jälkeen nostokiellossa ja ihan pökkyrässä enkä näkisi vauvoja heti niiden synnyttyä. Viimeks vaan ultrassa vauvat oli sitä mieltä että äidille ei suoda sitä mahdollisuutta että välttäisi leikkauksen kun kummatkin on päättäneet alusta asti pysyä mitä oudoimmissa asennoissa. A vauva, jonka kuuluisi olla raivotarjonnassa jotta alatiesynnytys olisi mahdollinen, istuu jämäkästi pyllyllään, perätilassa. B vauva taas sijaitsee ihan kylkiluiden alapuolella poikittain, pää vasemmalle ja jalat oikeaan kylkeen potkien. Miks mulla käy tämmönen mäihä, kysynpähän vaan... Toisaalta oon facebookissa eräässä ryhmässä jossa kaikilla on laskettu aika maaliskuussa ja siellä on myös kaksi monikkoäitiä odottamassa kaksosia ja kävi ilmi että meidän kaikkien vauvat on täsmälleen samassa asennossa kohduissa. Kaikilla on A perätilassa ja B poikittain! joukkoprotesti....
Tästäkin pelosta pääsee varmaan taas jossain vaiheessa eroon kun kuulee positiivisia asioita sektiosta ja perehtyy aiheeseen enempi, vaan nyt se tuntuu kamalalta jos joutuu silvotuksi, etenkin kun hormoonit sekottaa päätä vielä vähän enemmän kuin normaalisti.

Tänään alkoi raskausviikko 33 ja viikon päästä jos vauvat syntyisi niin sitä ei esteltäisi enää mitenkään, vaan vauvojen annettaisiin syntyä, koska olisivat jo niin hyvin kehittyneitä. Kuitenkin jokainen päivä ja etenkin viikko on vaan plussaa syntymättömille vauvoille ja toivon että ne ei sieltä ihan vielä olisikaan tulossa, vaikka mulla alkaa jo aika tukala olo olla, varsinkin kauppareissuilla ja jos joutuu kävelemään tosi paljon. Tuntuu, että maha painaa niin paljon että ei voi enää yhdellä paidalla kulkea, vaan pitää olla paitoja ns. kuromassa mahaa yhteen ettei se repeä kyljistä irti...
Selällään ei voi olla enää hetkeäkään tai muuten loppuu hapensaanti, kun maha painaa niin paljon keuhkoja ja sattuu sisäelimiin jos pidempään on selällään. Mahallaan olosta oon voinut vaan haaveilla sitten 14. raskausviikon.
Kohta tosin pääsen viettämään taas normaalia elämää mahallaan makaamisesta lähtien ja sit tuleekin taas tuttu ja turvallinen "mulla on ikävä sitä mahaa" - tunne, josta on tälläkertaa vaan päästävä yli, sillä meidän lapsiluku on EHDOTTOMASTI tässä.

Ennen kun kävin ensimmäisessä ultrassa tästä raskaudesta, päätettiin Antin kanssa että kyllä kaksi lasta on ihan hyvä määrä ja jos joskus alkaa tekemään kolmatta mieli niin sitten mietitään asia uudelleen ja se kolme olisi ehdoton max. No, meidän max raja täyttyikin sen enempää miettimättä, joten nyt on hankittava kunnon ehkäisy näitten syntymän jälkeen. Mietteissä vaan on, että mikä olisi mulle se oikea vaihtoehto. Pois lukeutuu ensimmäisenä pillerit ja muut joita joutuisi muistaa ottaa joka päivä. Kapselit ja kierukka saattaisi olla se mun juttu. Toisaalta sekään ei vielä oo ajankohtainen, joten tapani mukaan jätän sen asian miettimisen viimetippaan, kuten kaiken muunkin, mm. sen että minkälainen on meidän nukkumajärjestys tulevaisuudessa. Ollaanko kaikki yhdessä huoneessa vai aletaanko jotenkin jakamaan meitä nukkujia kahden huoneen välille. Myös vauvojen vaatekaapit on vielä tyhjentämättä ja pyyhkimättä, tällähetkellä siis vauvojen vaatteita on pitkin asuntoa eri kaapeissa ja äitiyspakkauksissa, suurin osa pesemättäkin vielä. Mä en vaan saa mitään aikaiseksi kun luulen että aikaa on rajattomasti, vaikka todellisuudessa laskettuun aikaan on enää 49 päivää. Apua saa siis tulla tarjoamaan, en keneltäkään lyö ovea nenän edestä kiinni! Tai no parilta tyypiltä löisin... Mut kannattaa tulla koittamaan, olisitteko ne onnekkaat jotka pääsee sisälle meidän sekasortoon!

Paino lisääntyy lähes 250 grammaa viikossa!

vauvojen painot on nyt suunnilleen 2kg per lapsi ja pituutta heillä on noin 45cm.

Lapsi kasvaa uskomatonta vauhtia seuraavien neljän viikon ajan.
Hän nukkuu paljon, ja koska hengenvedot näkyvät myös unen aikana, tiedämme, että aivojen hengityskeskus on täysin kehittynyt.
Lihakset ovat kehittyneet ja iho silinnyt. Lanugokarvat alkavat pudota pois, vaikka niitä saattaa olla syntymän jälkeen vielä jäljellä lapsen selässä tai olkapäillä.
Tässä vaiheessa useimmat lapset ovat asettuneet pää alaspäin valmiina seuraavaan vaiheeseen. Jos olet uudelleensynnyttäjä, lapsi asettuu tähän asentoon ehkä vasta synnytyksen käynnistyessä.
Lapsen kyky säädellä kehon lämpötilaa kehittyy – lapsi pystyy hikoilemaan. Tämä kyky puuttuu keskosena syntyneiltä lapsilta.

Yksi vauva vs. kaksi vauvaa raskausviikolla 32.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

2013

Vuosi 2014 tulee olemaan joka kantilta aivan mahtava. Musta tulee toisen kerran äiti mutta tälläkertaa suoraan kolmelle! En olis ikipäivänä uskonut olevani tässä tilanteessa esimerkiksi vuosi sitten samaan aikaan. Raskaus oli toiveissa kyllä vuosi sitten mutta kaksosia en osannut odottaa edes villeimmissä ajatuksissani. Eipä varmaan kukaan kaksosten äiti oo osannut miettiä raskaustestiä tehtäessä että siellä tosiaan tulee olemaan kaksi alkioo, myöhemmin sikiötä ja lopuksi kaksi valmista ihmislasta, kuten en minäkään. Tässä kuitenkin kuvia meistä viimevuoden varrelta ja tänävuonna sitten taas uusia kuvia uusien naamojen kera!
unelmatorttua 
punahuulet, so not me!
Tikkakoskella Pertun kaa fiilistelemässä
Ensimmäinen ateria Tourulassa
Tourula
Ekat uintireissut 
Tampere with my girls <3
Parhain ylläri
Laivalla 
Isomummon kans pullaa
Baby A, poika