Kaikki alko siis Tampereen reissulla. Lähettiin tyttöjen kans tampereelle tarkotuksena ryypätä ja rellestää, shopata ja tehä kaikkea, mitä mä en voi ihan joka-, tai ees joka toinen viikonloppu tehä.
Mikä sen mukavampaa aurinkoisessa ja kauniissa kaupungissa kierrellä kauppoja ja laittautua iltaa varten, juua siideriä ja kuunnella musiikkia hotellihuoneessa ennenkö lähtee tsekkaamaan bigcityn yöelämän! EI MIKÄÄN! Ajauduttiin lopulta kuunteleen keskustorin viereen parhaillaan esiintyvää Anssi Kelaa, joka luultavasti oli siellä Tammerkosken sillalla - tapahtuman esiintyjänä. Siinä vähän ajan sisään mua rupes hirveenä närästämään, mitä ei tosiaan oo tapahtunut sitten Kasperin synnytyksen jälkeen, eli yli vuoteen. Siinä kohtaa jo heräs epäilyt, mutta kuitenkin sivuutin ne ja laitoin rasvasen ruuan ja alkoholin piikkiin ja pyysin ystävältä rennien. (Sillä oli laukussa mukana renniee, mikä taivaanlahja tää tyttö!?)
Seuraavaks siirryttiin sitten ettimään vähän menevämpää mestaa kuin sirkusteltan näkönen AnssiKela bajamajan viereinen penkki ja löydettiin FAT LADY ja sen kolmen kilometrin mittanen jono. Sivuutettiin!
Vähän matkan päässä onneks oli Ale Bar johon me rynnättiin tietenkin alhaisten hintojen ja ilmasen sisäänpääsyn takia, persaukisia kun ollaan! Meno oli ihan jeeeeeees ja alettiin olla jo AAIKA kuutamolla, kunnes mulle ja H:lle iski oikeen mammaväsymys ja sänky olis ollut huomattavasti mukavampi vaihtoehto kuin esimerkiksi taas kilometrillä kasvanut fatladyn jono.... KUITENKIN bilehile T sai meidät raahautumaan vielä Passioniin jossa mä tyydyin ottaa kahvia ainoostaan A. Liiian kovan humalatilan vuoksi ja B. Jäisen väsymyksen takia. Ihan hyvä vaihtoehto, vaikkakin vähän outoa mun kohalla.
Loppujen lopuks päästiin hotellille ja longstoryshort: aamulla kauhee darra ja selkä kipee, oksettava olo, nivussärky (?????) ja hedari.
Linkissä matkalla kotiin aloin sit heittää tyttöjen kanssa hyvää vitsiä siitä miten mulla on hirveen kipee maha ja ootan varmaan vauvaa. Tytöt komppas ja alko summaamaan mun valituksia yhteen, josta saatiinkin aika kliseinen alkuraskauden oirelista. Tytöt sammu vähäks aikaa bussissa ja mun mielen valtas vaan ajatus siitä että itseasiassa kaikki kyllä viittaa raskauteen, mutta hirveen vaikee oli yksin yhistää kaikki ne oireet just siihen, koska kun aloin oottaa Kasperia, olin jo niin pitkällä ennen kuin sain tietää että en muistanut enää millasia vaivoja mulla olikaan ihan näillä ensimmäisillä viikoilla.
Kotiin kuitenkin päästiin suht ehjin nahoin, vaikka luultavasti osa aivosoluista jäi kaukaiseen tampereen yöelämän syövereihin karseen humalan takia. Juoksujalkaa ovesta sisään, pusut Kasperille, Antille ja koiralle ja samoilla vauheilla vessaan jossa tiesin mua odottavan yhden raskaustestin. Kaivoin sen esiin ja kahen minuutin päästä silmään paistoi kaks punasta viivaa. Ensimmäinen ajatus oli että VOI VITTU, SYNNYTYS :'( ja toinen ajatus että JES, mä saan pienen vauvan taas <3
Äkkiä puhelin kouraan ja tytöille viestiä että aikamoisia meedioita ootte, nimittäin hullunhauska vauvajerska olikin ihan totista totta. Mua ei haitannut kyllä yhtään, mä oon ihan onnesta soikeena :)
Tästä siis alkaa se yhdeksän kuukauden odottaminen kaikkine vaivoineen. Mut kyllä mun mielestä mä voisin odottaa vaikka yhdeksän vuotta, kun lopputulos on kuitenkin se maailman paras palkinto <3
