"Heei, näitähän on kaksi!"

Kuten otsikko jo kertoo, parin päivän takaisessa niskaturvotusultrassa paljastui yhen sykkivän sydämen sijaan kaksi! TUPLAONNEA kuuluu joka suunnalta, mutta myös aika paljon kauhisteluja. Ensimmäisenä tutkimushuoneessa yllärin paljastuttua mun tunteista päällimmäinen EI ollu onnellisuuden tunne, enemmänkin meinasin tippua siitä pöydältä alas ja pyörtyä. Kätilö kuitenkin sai sanoillaan mut uskomaan että enemmän tää on onnenpotku (x2) kuin hirvityksen aihe.
 Meitä on siis siunattu kaksosilla, mitä jotkut ei tule kokemaan koskaan vaikka haluaisivat. Olin ihan shokissa ja sanoin sen kätilöllekkin, joka kerto ite olleensa samassa tilanteessa 18 vuotta sitten, mutta aikansa sulateltua asiaa tottu ajatukseen kahdesta vauvasta samaan aikaan, plus melkein 2 vuotiaasta esikoislapsestaan siihen viereen säätämään. Kaksosten synnyttyä kaikki sen kätilön kauhukuvat laantui ja arki vaikutti paljon helpommalta mitä olis voinu kuvitellakkaan. Ja hän vielä rohkas mua sanomalla että kaksosia siunataan niille ketkä niistä selviää :)
Meijän kaksosvauvat on siis erimunaiset ja niillä on kaikki tavara "omaa". Eli siis omat napanuorat ja istukat ja kalvot ja pussit ym tarvikkeet, joten matalan riskin raskaus, vaikkakin kaikki kaksosraskaudet on riskiraskauksia ja niitä seurataan gravidassa ja äitiyspoliklinikalla useimmin kuin normaaliraskauksissa. Myös ultra otetaan joka kuukauden välein, loppumetreillä useammin.

                                           "Kaksosuutta lisäävät mm. Äidin korkea ikä, 
                                             useat edeltävät synnytykset, äidin korkea pituus
                                            sekä perinnölliset seikat."

Eli meillä on vaan käynyt tosi hyvä tuuri, koska oon nuori, kerran aikasemmin synnyttänyt, oon 162cm pitkä ja meijän suvussa ei kellään ole kaksosia :D
                              
Kätilö ei myöskään yhtään ihmetellyt enää ultrauksen jälkeen miks valitin jossain vaiheessa "liian nopeesti" kasvavaa mahaa ja outoo ylävatsan turvotusta, kuin olis jo viikolla 30. Eli kohtu siis kasvaa kahta kauheammalla vauhdilla kuin "yksös"raskauksissa ja kasvukivut on jotain helvettiä jos vahingossa aivastaa niin ettei pidä tukevasti mahasta kiinni samalla. Tai yskäsee tai nousee sohvalta tai kääntää sängyssä kylkeä........ Oon jo huomannu kuinka joka aamu se pullottaa aina enemmän eteenpäin, kasvaa ihan silmissä, vielä viikko sitten nimittäin olin ihan normaalimitoissa, kuin en olis raskaana ollenkaan. Kätilö sanoi, että yleensä kaksosraskauksissa ollaan viikoilla 24-26 saman kokosia kuin yksösraskaudessa lasketun ajan tienoilla! apuaaaaaaaa

Just kun päästiin muuttamaan tänne tourulaan niin alkaa uuden kämpän etsiminen. Meinattiin että tänne mahtuu yhden vauvan kanssa jos elää tiiviisti, mutta kahden kanssa se on mahotonta. Sillon kun irtisanottiin meijän edellinen kämppä ja muutettiin tähän niin en tienny ees koko raskaudesta mitään. Typerää alkaa uudestaan muuttamaan, mutta pakko ennenkö vauvat syntyy tai mä joudun vuodelepoon.
Laitettiin asuntohakemus eilen menemään Laukaan vuokrakodeille ja asunnon tarpeen ajankohdaks 1.11.2013, eli ainakin kaks kuukautta keretään tässä vielä asumaan, ettei tuu vuokrassa päällekkäisyyksiä ja että keretään pohtimaan kämppätarjouksia mikä meille olis sopivin.
Siks Laukaasta, kun siellä on niin paljon apua lähellä, täällä ei melkein ketään niin että soittamalla pääsis samantien paikanpäälle ja luulen, että kaksosten plus Kasperin kanssa se apu on jossain vaiheessa välttämätön kun Antti on töissä/koulussa ja mä keskenäni lasten kanssa. Mut ainakin mulla on nyt hyvä syy ottaa rennosti ja pyytää Anttia imuroimaan mun puolesta! ;) jipii

Tässä koko hommassa on niin paljon sulateltavaa ja ajateltavaa, mutta jo nyt mä oon kuitenkin TOSI onnellinen koko tilanteesta kun tiiän että me pystytään mihin vaan, eikä meille tulis kaksosia jos me ei niistä pystyttäis huolehtimaan. Mä oon niin ilonen et tekis mieli huutaa koko maailmalle että MÄ OON RASKAANA JA NIITÄ TULEE KAKS!! <3 =D

stressi...

En mä voi laittaa Kasperia päiväkotiin. Mulla ei riitä sydän siihen että laittaisin alle 1,5 vuotiaan semmoseen paikkaan missä se saa kilpailla muitten lasten kanssa aikuisen huomiosta ja hämmentyy kun mä dumppaan joka aamu kylmästi sen sinne ja haen iltapäivällä pois. Varmaan osittain näiden raskaushormoonien syytä että pillitän koko aamun miettien miten mun polvenkorkunen lähtis päiviks aina pois kotoo. Ei noin pieni halua kavereita vielä siinä missä 3 vuotias esimerkiks. Koulun kerkee kyllä käydä loppuun, eikä se mua ahista niin paljoa että yöuneni menettäisin jos koulunkäynti siirtyy.. Toki ois hienoo valmistua kun se ei oo enää paljosta kiinni, mutta en tiiä. Eihän Kasper osaa vielä edes täydellisesti syödä itekseen. Kasper haluaa ottaa aamupäivällä unet ja päiväkodissa sekään ei onnistu ennenkö ruuan jälkeen ja siihem asti pidetään hereillä, jotta kaikki nukkuis samaan aikaan. Apuaaa mä en jaksa miettiä ja opettajat hiillostaa kyselemällä mitä mä nyt aion tehdä tän asian suhteen. EN TIEDÄ.

No joka tapauksessa huomenna on ultra enkä malttais odottaa! Mulla seikkailee päässä hirveestiajatukset siitä jos siellä ei olekkaan kaikki niinkuin pitäis. Tää on ollu niin erilainen ja suhteellisen vähäoireinen raskaus että suurimmaks osaks ajasta ei tunnu ees raskaanaolevalta.No, kaikki selviää huomenna 8.45. Äitin sanoin; ei saa stressata, jos siellä jotain on niin stressi voi pahimmillaan irrottaa istukan!

Pitkät viikot.......

Miks sunnuntait on aina niin masentavia? Siks kun huominen on aina maanantai, eli tutkitusti viikon paskin päivä. Huomenna Antti lähtee taas töihin ja työpäivien pituus vaihtelee 8-12 tunnin välillä ja joskus pitempäänkin. Ei sillä etteikö Kasperin kanssa olis mukavaa olla kahestaan ja viettää aikaa, mut joskus alkaa aika käymään niin pitkäks että tekis mieli hakata aikansa kuluks vaikka päätä seinään tai laskee nukkamaton nukkaa. Tympeintä on aamuheräämiset kun väsymys on niin karsee. Viimeyönä nukuin 13,5 tuntia ja silti päikkärit oli paikallaan jo puolen päivän aikaan! Menin siis 19.00 nukkumaan jo eilen.... Vitsi teki hyvää.

Kasper on nyt ilmeisesti tajunnu sen, että kun oikeen räyhää ja äitillä menee hermo niin saa yleensä mitä haluaa. Ois varmaan helpompi käsitellä noita kiukkuja Kasperilta jos ite ois hyvin levännyt (eikä raskaana), mut tilanteelle ei voi mitään ja seuraavat 11 viikkoa vielä ois edessäpäin tätä kaksinkeskistä laatuaikaa. Luulin että uhmaikä alkaa 2-3 vuotiaana, mutta esimerkiks meillä ei syömisestä tuu enää mitään. Kasper sai pari kertaa läpi sen että huutamalla pääsee pinteestä ja nykyään (tälläkin hetkellä Antti hikoilee tuolla keittiössä) syöminen saattaa kestää tunnista puoleentoista, kun repukka luulee aina pääsevänsä pois kun kiukuttelee. Syöminen on vähentyny aika huomattavasti siitä mitä se oli vielä muutama viikko sitten kun syömisestä on nyt ihmeellisesti tullut tylsää. Se alkaa pidemmän päälle näkymään painossakin, jos sille ei mene alas mitään.

Onneks nykyään nukuttamiseen ei mee enää sitä kahta tuntia mitä joskus meni, nyt pääsee jo ihanan helpolla kun Kasper nukahtaa ihan suosiolla =)
Yöt se nukkuukin heräämättä niinkuin aina ennenkin, eli 10-12 tunnin yöunet, ellei oo jotain ylitsepääsemättömän hauskaa illalla ja menee nukkumaan vasta yömyöhään..

Raskaudesta sen verran, että kaikki oireet on aikalailla hävinnyt. Ainoostaan paha maku suussa on säilynyt eikä se tunnu lähtevän millään :( Normaali hanavesi ei mee alas melkeen ollenkaan, siks oon juonu novellee melkeen neljä viikkoa. Siitä ei pitäis olla haittaa kun ei kuitenkaan oo tippaakaan suolaa näissä kivennäisvesissä mitä mä juon. Nyt 10+3 viikkoja :)

Huomenna kuitenkin taas tylsä arki jne, seuraavaa viikonloppua ootellessa <3

rv 9+5

Nyt aletaan pikkuhiljaa siirtyä kohti sitä maagista 12 raskausviikon rajapyykkiä, jolloin keskenmenon riski alenee huomattavasti. Ylihuomenna ollaan jo 1/4 osa käyty raskaudesta! Aika menee tosi nopeesti. Toisaalta nopeamminkin vois mennä, olis kiva nimittäin tuntea jo potkuja ja liikettä ettei ainoa merkki raskaudesta olis positiivinen raskaustesti ja tappava väsymys. Paha olokin on siirtynyt syrjään toistaiseks, vaikka välillä kylläkin tulee edelleen huono olo, etenkin iltaisin.
29.8 on ensimmäinen ultra ja sillon tuleekin tasan 12 viikkoa täyteen. Ei jaksais odottaa sinne asti!

Viimeviikolla käytiin mun serkun luona juhlimassa hänen synttäreitä ja siellä yhellä vieraalla oli pieni, 3kk vanha vauva mukana. Mua kiinnosti hirveesti miten Kasper siihen suhtautuu, et pelkääkö se pientä vai alkaako heti esim. leikkimään sen kanssa. Näytin Kasperille pientä vauvaa turvakaukalossa ja Kasper hetken katseli vähän kauempaa ja meni sitten kyykkyyn vauvan eteen ja alko juttelemaan tälle. Kasper yritti keinuttaa vauvaa siinä kaukalossa ja tarjos oman tutinsa vauvalle, kun sillä ei näyttänyt olevan omaa :D Tietenkään tommonen pikatapaaminen ei anna oikeestaan minkäänlaista osviittaa tulevaan, koska silloin vauva on kokoajan meijän arjessa mukana ja Kasperin huomiointi pakostikkin vähenee vauvan tultua. Kasper on sillon muutamaa kuukautta vailla 2v, joten ikäkin voi vaikuttaa paljon, kun osaa luultavasti äkkäillä paremmin kuin nyt... No, sen näkee sit kuin hyvin/huonosti Kasper suvaitsee uuden sisaruksen!

Tästä raskaudesta sen verran, että mä kuulen kokoajan tosi ristiriitaisia juttuja.
Joku sivusto kertoo raskaudenaikaisen kuumeen olevan kohtalokas sikiölle ja aiheuttavan keskenmenoa, kohtukuolleisuutta suuremmilla viikoilla tai jopa vastasyntyneelle jotain. Terveyskirjaston sivu taas kertoo, että kuumella ei ole mitään tekemistä sikiön terveyden kanssa, eikä se vaikuta mitenkään kuolleisuuteen eikä keskenmenoihin.???? Mulla oli Kasperin aikana elämäni korkein kuume, eikä kukaan sanonut sanallakaan mitään sen vaarallisuudesta. Neuvolassa ei sanota mitään kuumeesta tai ylipäätään flunssan sairastamisesta raskauden aikana, kun sen oletetaan olevan normaalia siinä määrin, että raskaana olevan naisen vastustuskyky heikkenee sen verran, että voi saaada puolet helpommin flunssan tarttumaan itselleen, kuin jos ei olis raskaana. Kuumeeltahan ei voi välttyä jos se on tullakseen, mutta kyllä mä meinaan korkeeseen kuumeeseen ottaa panadolin, koska kumpikaan ei oo hyväks sikiölle, mutta panadolilla saa kuumeen hetkeks pois ja lääkeainekkin haihtuu aika nopeesti kuitenkin pois kehosta. Jokatapauksessa, tässä vielä tietoisku raskausviikko 10:stä ;)

Keskenmenon riski pienenee (päivä päivältä)

Hedelmöittymisestä on kulunut 56 päivää. Munuaiset, keuhkot, sukupuolielimet, vatsa, suolet ja muut sisäelimet ovat muodostuneet ja alkaneet tehdä yhteistyötä, mutta ne eivät ole vielä täysin kehittyneitä. Sydän on täysin kehittynyt ja lyö rytmikkäästi. Sydämen ja hermoston toiminnoista suuri osa on nyt täysin valmiita. Lapsi erittää jo hieman virtsaa lapsiveteen.

Sormien ja varpaiden välinen iho häviää (nivelten ja kynsien kohdat voi jo aavistaa), ja voit nähdä lapsen olkapäät, käsivarret, lonkat ja polvet.

Kilpirauhanen aloittaa hormonituotannon tällä raskausviikolla. Lapsi voi saada hikan ensimmäisen kerran. Lapsen suussa kehittyvät ensimmäisten maitohampaiden aihiot. Makunystyrät ja sisäkorva ovat paikallaan (lapsi ei kuitenkaan kuule vielä).

Voidaan sanoa, että luonnos on valmis ja että seuraavat 30 viikkoa kuluvat koko kuvan parantelussa ja kehittämisessä.

 Nyt hän voi jo liikkua tarkoituksellisesti, eli aivot ohjaavat liikkumista. Hermosto on niin kehittynyt, että hänellä on tuntoaisti.

Jos voisit koskettaa lastasi, hän pystyisi aistimaan kosketuksesi.

muutto ja rv 8+2

Eilen muutettiin jyväskylään ja mä rakastan tätä kämppää! Vaikka täällä on nyt rallihumua joka nurkalla niin se ei haittaa kun ne kohta loppuu kuitenkin ja nää naapuritkin ehkä pääsee rauhottumaan! Eilen oli kiva kuunnella ensimmäisenä yönä täällä yläkerran asukkaan huikeeta spotifylistaa ku ittee ois nukuttanu ihan tajuttomasti muuton jäljiltä.. Mut perjantai ni sen ymmärtää, varsinkin kun ite kaipaa aina välillä sitä tunnetta kun voi popittaa yön ja juhlia perjantaisin, nykyään kun se tuppaa olee ihan arkipäivä siinä missä maanantaikin. :D

Tässä kuussa on ultra ja me päätettiin olla menemättä sikiöseulontaan. Niin me tehtiin Kasperin kohdallakin. Mun mielestä mä en kaipaa enempää stressiä tähän tilanteeseen kuin mitä nyt jo ennestään on. Mut odotan sitä ultraa innolla! Ja ootan vielä enemmän tässäkuussa täyttyvää rv12,  milloin se maaginen raja ylittyy ja keskenmenon riski tippuu huomattavasti. Ja ootan kasvavaa mahaa ja että nää olot vähän helpottuis.. Närästyshän jää loppuun asti jos vanhat merkit pitää paikkansa ja musta tulee taas rennien suurkuluttaja ja lopuks ne alkaa tulla jo korvistakin ulos. Mut on se sen arvoista!