60 yötä enää!

Tänään 27.12 on tasan 60 yötä maksimissaan vauvojen saapumiseen! IHANAA mä en jaksais enään sekunttiakaan tätä oloa! Kaipaan kivuttomia ylösnousuja ja kyljenkääntämisiä, kävelylenkkejä ja mahallaan nukkumista ja kaikkee sitä normaalia arkipäiväistä toimintaa mitä aina pitää itsestäänselvyytenä kunnes sitten ollaankin maha pystyssä eikä laiteta ite sukkaa jalkaan tai rasvata jalkoja. Huomattavasti helpompaa olis myös saada unta öisin jos voisi nukkua jossain inhimillisessä asennossa eikä ainoostaan tasan sillä vasemmalla kyljellä, jos edes kärsit mennä makaamaan sängylle kun jo meinaa vatsahapot syöksyä suusta ulos ja rintaa korventaa niin paljon että irvistyttää. Jos kuitenkin saat unta niin heräät kyllä viimeistään suonenvetoon puolentunnin kuluttua ja siihen loppuikin sen yön unet kun yrität hylkeen lailla kammeta liitoskipuinesi ensin istumaan sängynlaidalle ja siitä seisomaan, samalla yrittäen kiroilla hiljaa mielessäsi kun Kasper nukkuu metrin päässä ettei se herää tai kuule kirosanoja. Loppuajan voit pyöriä joko toimettomana sängyssä tai mennä lukemaan mainoksia keittiöön. Viime yönä oli jännä mennä kun olikin mainosten seassa kaksi kirjettä, toinen oli lasku DNA:lta (voisin pitää erikseen ison valituspostauksen pelkästään siitä, kuinka paska DNA liittymä on ja mitä kusetusta oon joutunut kokemaan jo monta vuotta siltä yhtiöltä, mutta en vieläkään pääse eroon siitä..) ja toinen KELAsta, äitiysrahapäätös oli tullut! Sit siitä vessan kautta takasin sänkyyn miettimään maailman tärkeimpiä asioita loppuyöksi (mm miten yksi peltinen vuoka pitäis heittää roskiin kun on niin naarmuinen jo ja miten saunan lauteet pitäis pestä kohtapuoliin.) ja aamulla on taattu päänsärky valvomisesta ja koko päivä on pilalla. Parhaimmassa tapauksessa aamulla jos tirauttaa väsymys/hormoni-itkun niin päänsärky voi yltyä kokopäivän kestäväksi migreenikohtaukseksi johon ei auta mikään lääke eikä poppaskonsti. Päiväunet voisi auttaa, mutta niistä tulee herätessä niin huono olo että loppupäivänä ei vois muuta tehdä kun istua sohvalla.
Joten summattuna kaikki; raskaus on 9kk piina.

Tiistaina paukkuu kolmekymppiset ja nyt ollaan jo tosi hyvillä viikoilla!

Sikiön paino: 1350 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 25,5 cm
Koko pituus: 35 cm

SIKIÖ

Tämän viikon alussa sikiö on 27 viikkoa vanha. Tutkimukset osoittavat, että jos äiti rentoutuu kuuntelemalla rauhallista musiikkia, myös sikiön liikkeet ja sydämensyke rauhoittuvat. Kun se on tottunut tähän musiikkiin, rauhoittuu se kerta kerralta nopeammin. Tämä on merkki siitä, että lapselle on kehittynyt muisti ja se voi tunnistaa aiemmin kuulemansa musiikin.

Lapsen pää on nyt lähes oikeassa koossa suhteessa kehoon.

NAINEN

Olisi tietysi ihanaa, jos voisi aina tuntea olonsa vahvaksi ja energiseksi, mutta tulee päiviä, jolloin olet kaikkea muuta kuin parhaimmillasi.

Anna kehosi kertoa mitä se tarvitsee. Oletko väsynyt, uupunut, nukut huonosti? Onko sinulla vaivoja, jotka vetävät mielialasi pohjamutiin ja vievät energiasi? Vältä rasittamasta itseäsi liikaa. Ota kehosi viestit vakavasti ja yritä saada levätyksi myös päivällä.

Vaikka olisit yöaikaan kuinka väsynyt, pikku ”pomo” kohdussasi voi olla sangen virkeä. Jos pystyt unohtamaan, että pian pitäisi nousta ylös, voi olla ihanaa makailla paikallaan ja tuntea liikkeet vatsassa. Ehkä päivä on ollut niin kiireinen, ettei siihen ollut mahdollisuutta aikaisemmin? Ehkäpä menitkin nukkumaan epämääräisen levottomana miettien, milloin viimeksi tunsitkaan pienokaisen potkivan? Yritä siis nauttia näistäkin hetkistä!

toisen kolmanneksen ohitus

Anteeeeks ensinnäkin viikkojen hiljaisuudesta, meillä ei edelleenkään ole nettiä täällä uudessa asunnossa ja kännykällä näpyttäminen on aika hidasta ja kirjoitusvirherikasta :D
Käytiin viimekuussa ultrassa, jossa sukupuolet varmistuivat niin että A on poika ja B tyttö ! ♥ juuri niinkuin olin toivonutkin. Ja ounastellut alusta alkaen, mistä senkin vaan voi aina tietää! Kasperin ollessa mahassa tiesin että odotan poikaa, vaikka alunperin olin toivonut tyttöä. Varmaan se on se paljon puhuttu äidinvaisto..
Seuraavaan ultraan on enää reipas viikko ja neuvolalääkäriin muutama päivä.

Toissapäivänä oli taas säikähdyksen aihetta. Illalla alkoi supistelemaan niin että näin parhaaksi maata sohvalla tekemättä mitään. Se ei kuitenkaan auttanut (!!) ja olinkin jo aika paniikissa. Aamulla herätessä, heti kun sain silmät auki tunsin taas että supistaa. Ne ei siis tehnyt kipeetä vaan kovetti mahan ihan yyber kovaksi ja kiristi niin hitosti! Otin puhelimen ja soitin synnytysvastaanottoon neuvoja. Alle kymmenen minuutin sisään tulevat tai muuten säännöllisten supistusten alettua on lähdettävä heti sinne. Myös jos esiintyy vuotoa tai kipua supistusten yhteydessä niin laittavat siellä tiputukseen joka lopettaisi supistelun. Supistuksia kuitenkin alkoi tulla vähemmän kun nousin ylös ja söin kunnolla aamupalaa, nainen puhelimessa muistutti kunnollisesta nesteytyksestä, koska liian heikko nesteensaanti voi myös laukaista supistuksia. Never heard before, mutta join vettä ja mehua sitten kaksin käsin kaatamalla ja niin ne helpottivat. Onneksi! Kamalaa olisi joutua osastolle ja jättää pojat yksin tänne selviytymään, varsinkin kun Kasperilla on nyt joku äiti- kausi. Kokoajan pitäisi olla äidin sylissä (vaikken saisi sitä nostaa syliini kun nostoraja on 10kg ) ja aina kuuluu jostain et "musu" eli pusu. Se on toisaalta todella hellyyttävää, mut esimerkiksi ei suostu  enää nukkua muiden kuin mun kanssa..

Asiasta nyt kolmanteen! Oon ostanut vauvoille jo ensimmäiset vaatteensa! Tilasin myös h&m:ltä vauvoille hienot asut :) oon niin kypsä tähän odotukseen että voisin mielelläni jo ottaa pienet tänne kotiin ♥
Rennieen uppoo puolet meidän kuukausirahoista ja yöt on helvettiä. Kääntyminen on ihan uusi urheilulaji, en tiennyt et sekin voi tuottaa näin paljon vaivaa ja kipua mitä se tekee nyt!

Kuitenkin jokainen päivä ja viikko on suurta edistystä eteenpäin ja plussaa lasten kehittymisen ja terveyden puolesta, siksipä kärsisin vaikka 120 viikkoa raskautta, jos se suo mulle terveet kaksoslapset.

Raskausviikko 26

Sikiön paino: 800 g
Sikiön pituus päästä peppun (CRL): 22 cm
Koko pituus: 30 cm

Lapsi

On ihmeellistä, mutta myös helpottavaa tietää, että lapsella olisi melko hyvät mahdollisuudet selviytyä, jos hän syntyisi nyt.Lapsen aivot kasvavat, ja niihin ilmestyy aivoille ominaisia uurteita ja painanteita. Myös lapsen hiukset kasvavat. Hän näyttää jo sopusuhtaiselta pieneltä vauvalta.Lapsella on jo erillisiä nukkumisjaksoja ja valveillaolon jaksoja. Ehkä olet jo tunnistanut nämä jaksot.Lapsella on vielä tilaa liikkua, ja hän käyttääkin olemassa olevaa tilaa hyväkseen. Lapsi harjoittelee kuperkeikkoja ja konttausliikkeitä, heittäytyy taakse päin, istuu, polkee ja potkii. Tällaisia liikkeitä tunnet jo joka päivä, ja yleensä ne ovatkin merkki siitä, että kaikki on hyvin.Lapsi reagoi jo valoon, ja hän voi jopa pitää käsiään silmiensä edessä valon osuessa niihin.

Äiti

Lapsi pystyy nyt tuntemaan asiat, jotka sinäkin tunnet. Kehosi tuottaa stressihormoneja jos olet masentunut, stressaantunut tai väsynyt, ja lapsi reagoi näihin. Pelontunne saa kehosi tuottamaan adrenaliinia, joten lapsi reagoi myös veresi adrenaliinipitoisuuteen.Lapsi reagoi luonnollisesti myös onnen ja tyytyväisyyden tunteisiisi. Tällöin kehosi tuottaa  mielihyvähormoneja eli endorfiineja, jotka virtaavat napanuoran kautta suoraan lapseesi.

.