Tänään 27.12 on tasan 60 yötä maksimissaan vauvojen saapumiseen! IHANAA mä en jaksais enään sekunttiakaan tätä oloa! Kaipaan kivuttomia ylösnousuja ja kyljenkääntämisiä, kävelylenkkejä ja mahallaan nukkumista ja kaikkee sitä normaalia arkipäiväistä toimintaa mitä aina pitää itsestäänselvyytenä kunnes sitten ollaankin maha pystyssä eikä laiteta ite sukkaa jalkaan tai rasvata jalkoja. Huomattavasti helpompaa olis myös saada unta öisin jos voisi nukkua jossain inhimillisessä asennossa eikä ainoostaan tasan sillä vasemmalla kyljellä, jos edes kärsit mennä makaamaan sängylle kun jo meinaa vatsahapot syöksyä suusta ulos ja rintaa korventaa niin paljon että irvistyttää. Jos kuitenkin saat unta niin heräät kyllä viimeistään suonenvetoon puolentunnin kuluttua ja siihen loppuikin sen yön unet kun yrität hylkeen lailla kammeta liitoskipuinesi ensin istumaan sängynlaidalle ja siitä seisomaan, samalla yrittäen kiroilla hiljaa mielessäsi kun Kasper nukkuu metrin päässä ettei se herää tai kuule kirosanoja. Loppuajan voit pyöriä joko toimettomana sängyssä tai mennä lukemaan mainoksia keittiöön. Viime yönä oli jännä mennä kun olikin mainosten seassa kaksi kirjettä, toinen oli lasku DNA:lta (voisin pitää erikseen ison valituspostauksen pelkästään siitä, kuinka paska DNA liittymä on ja mitä kusetusta oon joutunut kokemaan jo monta vuotta siltä yhtiöltä, mutta en vieläkään pääse eroon siitä..) ja toinen KELAsta, äitiysrahapäätös oli tullut! Sit siitä vessan kautta takasin sänkyyn miettimään maailman tärkeimpiä asioita loppuyöksi (mm miten yksi peltinen vuoka pitäis heittää roskiin kun on niin naarmuinen jo ja miten saunan lauteet pitäis pestä kohtapuoliin.) ja aamulla on taattu päänsärky valvomisesta ja koko päivä on pilalla. Parhaimmassa tapauksessa aamulla jos tirauttaa väsymys/hormoni-itkun niin päänsärky voi yltyä kokopäivän kestäväksi migreenikohtaukseksi johon ei auta mikään lääke eikä poppaskonsti. Päiväunet voisi auttaa, mutta niistä tulee herätessä niin huono olo että loppupäivänä ei vois muuta tehdä kun istua sohvalla.
Joten summattuna kaikki; raskaus on 9kk piina.
Tiistaina paukkuu kolmekymppiset ja nyt ollaan jo tosi hyvillä viikoilla!
Sikiön paino: 1350 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 25,5 cm
Koko pituus: 35 cm
SIKIÖ
Tämän viikon alussa sikiö on 27 viikkoa vanha. Tutkimukset osoittavat, että jos äiti rentoutuu kuuntelemalla rauhallista musiikkia, myös sikiön liikkeet ja sydämensyke rauhoittuvat. Kun se on tottunut tähän musiikkiin, rauhoittuu se kerta kerralta nopeammin. Tämä on merkki siitä, että lapselle on kehittynyt muisti ja se voi tunnistaa aiemmin kuulemansa musiikin.
Lapsen pää on nyt lähes oikeassa koossa suhteessa kehoon.
NAINEN
Olisi tietysi ihanaa, jos voisi aina tuntea olonsa vahvaksi ja energiseksi, mutta tulee päiviä, jolloin olet kaikkea muuta kuin parhaimmillasi.
Anna kehosi kertoa mitä se tarvitsee. Oletko väsynyt, uupunut, nukut huonosti? Onko sinulla vaivoja, jotka vetävät mielialasi pohjamutiin ja vievät energiasi? Vältä rasittamasta itseäsi liikaa. Ota kehosi viestit vakavasti ja yritä saada levätyksi myös päivällä.
Vaikka olisit yöaikaan kuinka väsynyt, pikku ”pomo” kohdussasi voi olla sangen virkeä. Jos pystyt unohtamaan, että pian pitäisi nousta ylös, voi olla ihanaa makailla paikallaan ja tuntea liikkeet vatsassa. Ehkä päivä on ollut niin kiireinen, ettei siihen ollut mahdollisuutta aikaisemmin? Ehkäpä menitkin nukkumaan epämääräisen levottomana miettien, milloin viimeksi tunsitkaan pienokaisen potkivan? Yritä siis nauttia näistäkin hetkistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti