Päästiin perille ja kätilö otti kivut todesta heti ja hoitaja otti meidät huoneeseen heti, kun oli saanut yhden OIKEASTI synnyttävän naisen hissiin ja synnytyssaliin. Tuskaisen näköinen nainen köpötti hiljalleen hissiin ja siinä taas mieleen tuli oma synnytys kesäkuussa 2012. Lähetin mielessäni sympatiat tälle naiselle ja mietin että been there, done that. (Mutta onneksi en vielä kuitenkaan uudestaan...)
Huoneessa hoitaja laittoi mut käyrille ja yllättäen A vauva lähti kokoajan anturin alta karkuun ja oli tosi vaikeaa saada kunnollista sydänkäyrää otettua hänestä, joten Antti pääsi tositoimiin ja metsästi toista vauvaa, jotta saataisiin edes vähän matkaa käyrää piirtymään. Käyrissä ei ollut mitään vikaa, vauvat olivat virkeitä, joskin toinen lapsista nukkui hetken käyriä otettaessa ja se näkyi siinä tasaisena pulssina, kun taas toisen pulssi heitteli. Oma pulssini heitteli kanssa, leposykkeeksi saatiin 96-111, eli aikamoiset lukemat, mutta kuulemma kätilön mielestä ei todellakaan edes pahimmasta päästä, joillain äideillä se huitelee kahdensadan hujakoilla! Siitä kätilö ohjasi meidät lääkärin huoneeseen jossa lääkäri ultrasi ja kokeili kohdunsuun tilanteen.
Suureksi yllätyksekseni viimekäynnistä oli tapahtunut muutosta ja olin melkein sentin jo auki. Synnytyskanavaa oli kuitenkin reilusti, melkein 4cm jäljellä, joten jotain siellä tapahtuu, mutta ei suurella vauhdilla. Vauvojen kokoarvioksi sain 2,7 ja 2,5 kg. Hyvän kokoiset lapset siis jo ja sen tuntee kyllä omassa olossaankin, että ei mitään keijukaisia enään kanniskellakkaan.
Aikansa hiljaa ultrattuaan kätilö tuli huoneeseen ja kysyi lääkäriltä, päästäisikö hän vielä minut kotiin vai jäisinkö jo osastolle, mikä yllätti minut täysin, koska ei todellakaan ollut käynyt mielessä että voisin tällä reissulla jo jäädä synnyttämään vaan että he tarkistaisivat vaan missä mennään ja onko syytä huoleen. Lääkäri (onneksi) päästi minut kotiin, mutta kehotti tulla takaisin jos supistukset yhtään kovenisivat tai jos jotain vuotoa esiintyy. Sanoi myös että synnytys voi nyt lähteä käyntiin millä hetkellä hyvänsä, mutta pidetään kuitenkin 12.2 Keskiviikon kontrolliaika voimassa, jos siihen vielä kerkeisin.
Tässä mä nyt istun, neuvolasta kotiutuneena ja supistuksia tulee max. 2/vrk. Ei siis ole lähtenyt edistymään mihinkään suuntaan vaikka kuinka olisin toivonut, että pääsisin jo synnyttämään kun olo ei ole mikään maailman hehkein kun ei kävelemään pääse enää kunnolla ja sängystäkin noustaan tasan Antin avustuksella. Sukat myöskin löytää tiensä jalkaan Antin avulla ja mitään toivoa ei ole sopivien vaatteiden löytämiselle.
Ylihuomenna siis menen (toivottavasti viimeistä kertaa) Gravidaan kontrolliultraan, jossa jutellaan synnytyksestä ja mahdollisesti sovitaan sektiolle päivä jo valmiiksi, jos siis päätän että haluan leikattavaksi. Mitä en kyllä halua, mutta vauvojen asennot huomioon ottaen en millään haluaisi koittaa onneani, että syntyvätkö molemmat alakautta vai syntyykö toinen leikkauksella ja toinen "normaalisti". Jompi kumpi, ei kumpaakin.
Synnytys on jo niin lähellä, että seuraava postaus taitaakin olla jo aika vauvantuoksuinen, ellei tässä nyt venytetä sitä syntymää maaliskuun puolelle, jolloin mä kyllä tuun valittamaan tänne, ihan vaan teidän iloksi!
Raskausviikko 36
Lapsen ihonalainen rasvakerros on täysin kehittynyt. Iho on tasainen ja hieno. Lapsen kasvot ovat pyöristyneet entisestään. Lapsi kasvaa nyt nopeasti, jopa yli 200 grammaa viikossa.
Napanuoran pituus on noin puoli metriä. Lapsi pitää usein kiinni napanuorasta ja ikään kuin leikkii sillä.
Tunnet itsesi isoksi ja kömpelöksi. Jalkoja ja selkää särkee. Olo on turvonnut, hikoilet paljon. Kaikki tämä on normaalia, mutta se ei jaksa paljon lohduttaa. Yritä silti myös nauttia ja kerätä voimia tulevaa varten.
Tässä vaiheessa alat varmasti ajatella, mistä tiedät milloin synnytys on alkanut. Olet ehkä jo tuntenut ennakoivia supistuksia, niin kutsuttuja harjoitussupistuksia. Oikeat supistukset ovat voimakkaampia, ne ovat säännöllisempiä, ja ne voimistuvat koko ajan ja ovat kivuliaampia.
Yksi merkki lähestyvästä synnytyksestä voi myös olla limatulpan irtoaminen. Limatulppa on ympäröinyt kohdunkaulaa koko raskauden ajan. Monet eivät huomaa koko limatulppaa, ja vaikka se irtoaisikin, saattaa kulua vielä viikkoja synnytykseen. Mutta jotain alkaa kuitenkin tapahtua. (tätä myöskin tapahtuu mulla, jos nyt jotain kiinnostaa!)
