En mä voi laittaa Kasperia päiväkotiin. Mulla ei riitä sydän siihen että laittaisin alle 1,5 vuotiaan semmoseen paikkaan missä se saa kilpailla muitten lasten kanssa aikuisen huomiosta ja hämmentyy kun mä dumppaan joka aamu kylmästi sen sinne ja haen iltapäivällä pois. Varmaan osittain näiden raskaushormoonien syytä että pillitän koko aamun miettien miten mun polvenkorkunen lähtis päiviks aina pois kotoo. Ei noin pieni halua kavereita vielä siinä missä 3 vuotias esimerkiks. Koulun kerkee kyllä käydä loppuun, eikä se mua ahista niin paljoa että yöuneni menettäisin jos koulunkäynti siirtyy.. Toki ois hienoo valmistua kun se ei oo enää paljosta kiinni, mutta en tiiä. Eihän Kasper osaa vielä edes täydellisesti syödä itekseen. Kasper haluaa ottaa aamupäivällä unet ja päiväkodissa sekään ei onnistu ennenkö ruuan jälkeen ja siihem asti pidetään hereillä, jotta kaikki nukkuis samaan aikaan. Apuaaa mä en jaksa miettiä ja opettajat hiillostaa kyselemällä mitä mä nyt aion tehdä tän asian suhteen. EN TIEDÄ.
No joka tapauksessa huomenna on ultra enkä malttais odottaa! Mulla seikkailee päässä hirveestiajatukset siitä jos siellä ei olekkaan kaikki niinkuin pitäis. Tää on ollu niin erilainen ja suhteellisen vähäoireinen raskaus että suurimmaks osaks ajasta ei tunnu ees raskaanaolevalta.No, kaikki selviää huomenna 8.45. Äitin sanoin; ei saa stressata, jos siellä jotain on niin stressi voi pahimmillaan irrottaa istukan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti