"Heei, näitähän on kaksi!"

Kuten otsikko jo kertoo, parin päivän takaisessa niskaturvotusultrassa paljastui yhen sykkivän sydämen sijaan kaksi! TUPLAONNEA kuuluu joka suunnalta, mutta myös aika paljon kauhisteluja. Ensimmäisenä tutkimushuoneessa yllärin paljastuttua mun tunteista päällimmäinen EI ollu onnellisuuden tunne, enemmänkin meinasin tippua siitä pöydältä alas ja pyörtyä. Kätilö kuitenkin sai sanoillaan mut uskomaan että enemmän tää on onnenpotku (x2) kuin hirvityksen aihe.
 Meitä on siis siunattu kaksosilla, mitä jotkut ei tule kokemaan koskaan vaikka haluaisivat. Olin ihan shokissa ja sanoin sen kätilöllekkin, joka kerto ite olleensa samassa tilanteessa 18 vuotta sitten, mutta aikansa sulateltua asiaa tottu ajatukseen kahdesta vauvasta samaan aikaan, plus melkein 2 vuotiaasta esikoislapsestaan siihen viereen säätämään. Kaksosten synnyttyä kaikki sen kätilön kauhukuvat laantui ja arki vaikutti paljon helpommalta mitä olis voinu kuvitellakkaan. Ja hän vielä rohkas mua sanomalla että kaksosia siunataan niille ketkä niistä selviää :)
Meijän kaksosvauvat on siis erimunaiset ja niillä on kaikki tavara "omaa". Eli siis omat napanuorat ja istukat ja kalvot ja pussit ym tarvikkeet, joten matalan riskin raskaus, vaikkakin kaikki kaksosraskaudet on riskiraskauksia ja niitä seurataan gravidassa ja äitiyspoliklinikalla useimmin kuin normaaliraskauksissa. Myös ultra otetaan joka kuukauden välein, loppumetreillä useammin.

                                           "Kaksosuutta lisäävät mm. Äidin korkea ikä, 
                                             useat edeltävät synnytykset, äidin korkea pituus
                                            sekä perinnölliset seikat."

Eli meillä on vaan käynyt tosi hyvä tuuri, koska oon nuori, kerran aikasemmin synnyttänyt, oon 162cm pitkä ja meijän suvussa ei kellään ole kaksosia :D
                              
Kätilö ei myöskään yhtään ihmetellyt enää ultrauksen jälkeen miks valitin jossain vaiheessa "liian nopeesti" kasvavaa mahaa ja outoo ylävatsan turvotusta, kuin olis jo viikolla 30. Eli kohtu siis kasvaa kahta kauheammalla vauhdilla kuin "yksös"raskauksissa ja kasvukivut on jotain helvettiä jos vahingossa aivastaa niin ettei pidä tukevasti mahasta kiinni samalla. Tai yskäsee tai nousee sohvalta tai kääntää sängyssä kylkeä........ Oon jo huomannu kuinka joka aamu se pullottaa aina enemmän eteenpäin, kasvaa ihan silmissä, vielä viikko sitten nimittäin olin ihan normaalimitoissa, kuin en olis raskaana ollenkaan. Kätilö sanoi, että yleensä kaksosraskauksissa ollaan viikoilla 24-26 saman kokosia kuin yksösraskaudessa lasketun ajan tienoilla! apuaaaaaaaa

Just kun päästiin muuttamaan tänne tourulaan niin alkaa uuden kämpän etsiminen. Meinattiin että tänne mahtuu yhden vauvan kanssa jos elää tiiviisti, mutta kahden kanssa se on mahotonta. Sillon kun irtisanottiin meijän edellinen kämppä ja muutettiin tähän niin en tienny ees koko raskaudesta mitään. Typerää alkaa uudestaan muuttamaan, mutta pakko ennenkö vauvat syntyy tai mä joudun vuodelepoon.
Laitettiin asuntohakemus eilen menemään Laukaan vuokrakodeille ja asunnon tarpeen ajankohdaks 1.11.2013, eli ainakin kaks kuukautta keretään tässä vielä asumaan, ettei tuu vuokrassa päällekkäisyyksiä ja että keretään pohtimaan kämppätarjouksia mikä meille olis sopivin.
Siks Laukaasta, kun siellä on niin paljon apua lähellä, täällä ei melkein ketään niin että soittamalla pääsis samantien paikanpäälle ja luulen, että kaksosten plus Kasperin kanssa se apu on jossain vaiheessa välttämätön kun Antti on töissä/koulussa ja mä keskenäni lasten kanssa. Mut ainakin mulla on nyt hyvä syy ottaa rennosti ja pyytää Anttia imuroimaan mun puolesta! ;) jipii

Tässä koko hommassa on niin paljon sulateltavaa ja ajateltavaa, mutta jo nyt mä oon kuitenkin TOSI onnellinen koko tilanteesta kun tiiän että me pystytään mihin vaan, eikä meille tulis kaksosia jos me ei niistä pystyttäis huolehtimaan. Mä oon niin ilonen et tekis mieli huutaa koko maailmalle että MÄ OON RASKAANA JA NIITÄ TULEE KAKS!! <3 =D