....oksettaaa.... mitään ei jaksais tehdä eikä mitään kannata syödä ellei halua huonon olon kaksinkertaistuvan. Tätä ei ollu kyllä tippaakaan ikävä.
Neuvolatäti onneks osasi lohduttaa sillä, että tätä ei kestä kuin maksimissaan koko raskauden ajan, mutta toivottavasti vaan viikolle 16 asti. Nyt siis rv 7+2 ja pahoinvointi on kestänyt vaan reilun viikon, mutta silti se alkaa vaikuttaa huolestuttavan paljon elämänlaatuun, kun ei voi matkustaa mihinkään, portaissa kun hengästyy ylöstullessa niin se lisää oksetusta. Muut syö lounasta yhessä niin mä ahmin äkkiä minkä kerkeen ja sit kärsin huonosta olosta loppupäivän. Siks oonkin nyt venyttänyt päivän ekaa ruokaa niin pitkälle kuin mahollista, koska pelko siitä olosta kummittelee heräämisestä asti. Öisin kun on noustava vessaan, tuntuu että pyörtyy kun mahassa myllää niin paljon ja oksennus kurkkii nurkan takana.
Onneks antista on tosi iso apu kasperin kanssa ja muutenkin! Mää rrakastan sitä :)
Muita oireita unohtamatta! Alettiin katsoo leffaaa antin kanssa. Elokuvasta oli kulunut noin 3min ja mä olin kerennyt itkee jo kahdesti. :D se on outoo, kun yleensä se itku ei oo kovin herkässä mulla, mut nyt mua itkettää kaikki. (mm. Teenmom 2, tiskiallas, naapurin vauvanitku ja kasperin söpöys ja miten se kehittyy niin nopeesti ym ym ym.)
Mutta tähän tottuu ja sit kun on tottunu just sopivasti niin tulee aika synnyttää ja sit ollaan vaan ilosia siitä että kaikki meni (toivottavasti) hyvin ja meijän kodissa tuoksuu taas vauvalle! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti