Mä oon NIIIIN onnellinen! Tätä onnentunnetta ei voi latistaa mikään, paitsi hirveä pelon tunne, et kaikki ei meniskään hyvin. Aika tuntuu matelevan sinne 12 viikkoon, millon suurimman huolen pitäis olla ohi, kun keskenmenon riski puolittuu. Kuitenkin mun on hirveän vaikee nauttia raskaudesta kun tuntuu et vetäis perässään pulkkaa jossa on 1000kg pelkkiä huolia.
Väistämättä varmaan jokaisella odottavalla naisella on enemmän tai vähemmän huolia ja pelko keskenmenosta, mutta toista kertaa raskaana ollessa osaa vähän konkretisoida sitä tulevaa ja tajuaa vähän paremmin sen, et siellä oikeesti on VAUVA. Ja nyt ootan niitä "mitä vittua ootko tyhmä jos on raskaana ni tottakai siellä on vauva" - kommentteja.
No nyt kuitenkin "jo" 4+4 viikoilla mennään, eli viis päivää meni kuin hujauksessa (testin tekemisestä) joten toivotaan et viikot menee ihan yhtä nopeesti sinne kahteentoista asti, et huolista ois sit enää vaan 500kg mukana raahattavaa :)
Onneks mulla on niin hyvät ystävät ja sukulaiset ja tietenkin Ana, et ne osaa kertoo millon lopettaa stressaaminen ja nauttia hetkestä... <3
Täs vielä Kasper, mamma kiusas ja laitto rumat arskat päähän ja nauro ja räpsi kuvia, kun toinen selvästi häpes niitä rillejä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti