60 yötä enää!

Tänään 27.12 on tasan 60 yötä maksimissaan vauvojen saapumiseen! IHANAA mä en jaksais enään sekunttiakaan tätä oloa! Kaipaan kivuttomia ylösnousuja ja kyljenkääntämisiä, kävelylenkkejä ja mahallaan nukkumista ja kaikkee sitä normaalia arkipäiväistä toimintaa mitä aina pitää itsestäänselvyytenä kunnes sitten ollaankin maha pystyssä eikä laiteta ite sukkaa jalkaan tai rasvata jalkoja. Huomattavasti helpompaa olis myös saada unta öisin jos voisi nukkua jossain inhimillisessä asennossa eikä ainoostaan tasan sillä vasemmalla kyljellä, jos edes kärsit mennä makaamaan sängylle kun jo meinaa vatsahapot syöksyä suusta ulos ja rintaa korventaa niin paljon että irvistyttää. Jos kuitenkin saat unta niin heräät kyllä viimeistään suonenvetoon puolentunnin kuluttua ja siihen loppuikin sen yön unet kun yrität hylkeen lailla kammeta liitoskipuinesi ensin istumaan sängynlaidalle ja siitä seisomaan, samalla yrittäen kiroilla hiljaa mielessäsi kun Kasper nukkuu metrin päässä ettei se herää tai kuule kirosanoja. Loppuajan voit pyöriä joko toimettomana sängyssä tai mennä lukemaan mainoksia keittiöön. Viime yönä oli jännä mennä kun olikin mainosten seassa kaksi kirjettä, toinen oli lasku DNA:lta (voisin pitää erikseen ison valituspostauksen pelkästään siitä, kuinka paska DNA liittymä on ja mitä kusetusta oon joutunut kokemaan jo monta vuotta siltä yhtiöltä, mutta en vieläkään pääse eroon siitä..) ja toinen KELAsta, äitiysrahapäätös oli tullut! Sit siitä vessan kautta takasin sänkyyn miettimään maailman tärkeimpiä asioita loppuyöksi (mm miten yksi peltinen vuoka pitäis heittää roskiin kun on niin naarmuinen jo ja miten saunan lauteet pitäis pestä kohtapuoliin.) ja aamulla on taattu päänsärky valvomisesta ja koko päivä on pilalla. Parhaimmassa tapauksessa aamulla jos tirauttaa väsymys/hormoni-itkun niin päänsärky voi yltyä kokopäivän kestäväksi migreenikohtaukseksi johon ei auta mikään lääke eikä poppaskonsti. Päiväunet voisi auttaa, mutta niistä tulee herätessä niin huono olo että loppupäivänä ei vois muuta tehdä kun istua sohvalla.
Joten summattuna kaikki; raskaus on 9kk piina.

Tiistaina paukkuu kolmekymppiset ja nyt ollaan jo tosi hyvillä viikoilla!

Sikiön paino: 1350 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 25,5 cm
Koko pituus: 35 cm

SIKIÖ

Tämän viikon alussa sikiö on 27 viikkoa vanha. Tutkimukset osoittavat, että jos äiti rentoutuu kuuntelemalla rauhallista musiikkia, myös sikiön liikkeet ja sydämensyke rauhoittuvat. Kun se on tottunut tähän musiikkiin, rauhoittuu se kerta kerralta nopeammin. Tämä on merkki siitä, että lapselle on kehittynyt muisti ja se voi tunnistaa aiemmin kuulemansa musiikin.

Lapsen pää on nyt lähes oikeassa koossa suhteessa kehoon.

NAINEN

Olisi tietysi ihanaa, jos voisi aina tuntea olonsa vahvaksi ja energiseksi, mutta tulee päiviä, jolloin olet kaikkea muuta kuin parhaimmillasi.

Anna kehosi kertoa mitä se tarvitsee. Oletko väsynyt, uupunut, nukut huonosti? Onko sinulla vaivoja, jotka vetävät mielialasi pohjamutiin ja vievät energiasi? Vältä rasittamasta itseäsi liikaa. Ota kehosi viestit vakavasti ja yritä saada levätyksi myös päivällä.

Vaikka olisit yöaikaan kuinka väsynyt, pikku ”pomo” kohdussasi voi olla sangen virkeä. Jos pystyt unohtamaan, että pian pitäisi nousta ylös, voi olla ihanaa makailla paikallaan ja tuntea liikkeet vatsassa. Ehkä päivä on ollut niin kiireinen, ettei siihen ollut mahdollisuutta aikaisemmin? Ehkäpä menitkin nukkumaan epämääräisen levottomana miettien, milloin viimeksi tunsitkaan pienokaisen potkivan? Yritä siis nauttia näistäkin hetkistä!

toisen kolmanneksen ohitus

Anteeeeks ensinnäkin viikkojen hiljaisuudesta, meillä ei edelleenkään ole nettiä täällä uudessa asunnossa ja kännykällä näpyttäminen on aika hidasta ja kirjoitusvirherikasta :D
Käytiin viimekuussa ultrassa, jossa sukupuolet varmistuivat niin että A on poika ja B tyttö ! ♥ juuri niinkuin olin toivonutkin. Ja ounastellut alusta alkaen, mistä senkin vaan voi aina tietää! Kasperin ollessa mahassa tiesin että odotan poikaa, vaikka alunperin olin toivonut tyttöä. Varmaan se on se paljon puhuttu äidinvaisto..
Seuraavaan ultraan on enää reipas viikko ja neuvolalääkäriin muutama päivä.

Toissapäivänä oli taas säikähdyksen aihetta. Illalla alkoi supistelemaan niin että näin parhaaksi maata sohvalla tekemättä mitään. Se ei kuitenkaan auttanut (!!) ja olinkin jo aika paniikissa. Aamulla herätessä, heti kun sain silmät auki tunsin taas että supistaa. Ne ei siis tehnyt kipeetä vaan kovetti mahan ihan yyber kovaksi ja kiristi niin hitosti! Otin puhelimen ja soitin synnytysvastaanottoon neuvoja. Alle kymmenen minuutin sisään tulevat tai muuten säännöllisten supistusten alettua on lähdettävä heti sinne. Myös jos esiintyy vuotoa tai kipua supistusten yhteydessä niin laittavat siellä tiputukseen joka lopettaisi supistelun. Supistuksia kuitenkin alkoi tulla vähemmän kun nousin ylös ja söin kunnolla aamupalaa, nainen puhelimessa muistutti kunnollisesta nesteytyksestä, koska liian heikko nesteensaanti voi myös laukaista supistuksia. Never heard before, mutta join vettä ja mehua sitten kaksin käsin kaatamalla ja niin ne helpottivat. Onneksi! Kamalaa olisi joutua osastolle ja jättää pojat yksin tänne selviytymään, varsinkin kun Kasperilla on nyt joku äiti- kausi. Kokoajan pitäisi olla äidin sylissä (vaikken saisi sitä nostaa syliini kun nostoraja on 10kg ) ja aina kuuluu jostain et "musu" eli pusu. Se on toisaalta todella hellyyttävää, mut esimerkiksi ei suostu  enää nukkua muiden kuin mun kanssa..

Asiasta nyt kolmanteen! Oon ostanut vauvoille jo ensimmäiset vaatteensa! Tilasin myös h&m:ltä vauvoille hienot asut :) oon niin kypsä tähän odotukseen että voisin mielelläni jo ottaa pienet tänne kotiin ♥
Rennieen uppoo puolet meidän kuukausirahoista ja yöt on helvettiä. Kääntyminen on ihan uusi urheilulaji, en tiennyt et sekin voi tuottaa näin paljon vaivaa ja kipua mitä se tekee nyt!

Kuitenkin jokainen päivä ja viikko on suurta edistystä eteenpäin ja plussaa lasten kehittymisen ja terveyden puolesta, siksipä kärsisin vaikka 120 viikkoa raskautta, jos se suo mulle terveet kaksoslapset.

Raskausviikko 26

Sikiön paino: 800 g
Sikiön pituus päästä peppun (CRL): 22 cm
Koko pituus: 30 cm

Lapsi

On ihmeellistä, mutta myös helpottavaa tietää, että lapsella olisi melko hyvät mahdollisuudet selviytyä, jos hän syntyisi nyt.Lapsen aivot kasvavat, ja niihin ilmestyy aivoille ominaisia uurteita ja painanteita. Myös lapsen hiukset kasvavat. Hän näyttää jo sopusuhtaiselta pieneltä vauvalta.Lapsella on jo erillisiä nukkumisjaksoja ja valveillaolon jaksoja. Ehkä olet jo tunnistanut nämä jaksot.Lapsella on vielä tilaa liikkua, ja hän käyttääkin olemassa olevaa tilaa hyväkseen. Lapsi harjoittelee kuperkeikkoja ja konttausliikkeitä, heittäytyy taakse päin, istuu, polkee ja potkii. Tällaisia liikkeitä tunnet jo joka päivä, ja yleensä ne ovatkin merkki siitä, että kaikki on hyvin.Lapsi reagoi jo valoon, ja hän voi jopa pitää käsiään silmiensä edessä valon osuessa niihin.

Äiti

Lapsi pystyy nyt tuntemaan asiat, jotka sinäkin tunnet. Kehosi tuottaa stressihormoneja jos olet masentunut, stressaantunut tai väsynyt, ja lapsi reagoi näihin. Pelontunne saa kehosi tuottamaan adrenaliinia, joten lapsi reagoi myös veresi adrenaliinipitoisuuteen.Lapsi reagoi luonnollisesti myös onnen ja tyytyväisyyden tunteisiisi. Tällöin kehosi tuottaa  mielihyvähormoneja eli endorfiineja, jotka virtaavat napanuoran kautta suoraan lapseesi.

.

muutto, rakenneultra ja raskausviikko 20.

Mä saavutin viime tiistaina normaalin raskauden arvioidun puolivälin! Toisaalta mun puoliväli on voinut olla jo kolme tai kaks viikkoa sitten. Sitä kun ei tiiä kun vasta synnyttäessä. Toivon tietenkin että saisin pitää vauvoja kohdussa mahdollisimman pitkään, että heillä olis parhaat mahdolliset voimavarat suureen ja kylmään maailmaan siirtymistä varten. Laskettu aika olisi siis 11.3, mutta rakenneultrassa kätilö kertoi taas kerran kaksosten syntyvän yleensä 35-36 viikon hujakoilla ja puhui kuin se olisi meidänkin kohdalla just niin... No joka tapauksessa rakenneultra meni hyvin, vaikkain lääkäri oli maailman tylyin ja hiljaisin, enkä saanut siltä mitään tietoa irti koko ultauksesta. Viime raskaudessa kummankin ultauksen tekijät selitti koko ajan mitä ultrassa näkyi ja mitä tutkitaan ja miksi. Nyt kysyin lääkäriltä että näyttääkö kaikki suurin piirtein normaalilta kun ei oikein kommenttia saa ja pitkä hiljaisuus ja tarkka sydänten syynääminen alkoi jo huolestuttaa, niin vastaukseksi sain äkäisellä äänensävyllä että "minä kyllä kerron sitten jos on jotain kertomisen aihetta tai poikkeavaa."  SELVÄ. Me oltiin kaikki kolme siinä huoneessa koko ultran (45min) ajan ihan hiljaa ja lopuksi lääkäri sanoi kysyttäessä että toinen on poika ja toisellä kun ei pojan vehkeitä näy niin taitaa olla tyttö. OK. Kiitos tiedosta. Loppusanat kuuluivat että "ensikerralla katsotaan sydäntä paremmin kun nyt oli huono asento vauvalla ja mulla vähän kiire. Moimoi."
Lähettiin huoneesta sanomatta oikeestaan yhtään mitään. Oltiin iloisia että kaikki oli vauvoilla hyvin ja että saataisiin kumpaakin sukupuolta, niinkuin oltiin toivottukin, mutta sanaa ei tullut suusta. Vähän ajan päästä alettiin päivittelemään lääkärin tylyyttä ja huonoja kommunikointitaitoja, mutta kaikki ei oo veistetty samasta puusta ja toivottavasti seuraavalla kerralla meille sattuu parempi lääkäri.

it's a boy! And a girl!

Muutto lähenee päivä päivältä ja meillä on enää 4 kokonaista päivää saada kaikki tän kämpän tavarat kasaan, siivota koko asunto ja kuljettaa kaikki uuteen kämppään ja saada sekin vielä kodin näköiseks tai edes siihen kuntoon että siellä voi asua. Meillä on siis pakattuna 1 pahvilaatikko ja sekin on ollut purkamatta edellisestä muutosta asti, eli voi melkeen sanoa että ei olla pakattu yhtään. Tosi vaikee on tosin pakata yksin Kasperin hilluessa vieressä ja sitten kun Antti pääsee viimein illalla töistä niin ollaan kumpikin niin väsyneitä että hoidetaan Kasperille iltatoimet ja viedään se nukkumaan. Eilen mun piti alottaa siivoominen ja pakkaaminen heti kun K on nukahtanut mut mä nukahin ite samalla. Eli kaikki siirtyy taas tälle päivälle. Viimeks alotettiin pakkaaminen kuukautta ennen muuttoa ja silti tuli hirvee kiire lopussa. Nyt ollaan alottelemassa neljää päivää ennen H hetkeä ja voin vaan kuvitella minkälainen kaaos tästä vielä tulee.. Ei auta ku toivoo parasta!

Soittelin eilen jo Laukaan kuntaan ja kyselin mahdollisia perhepäivähoitajia kylältä ja kävi ilmi että heitä on siellä peräti 20 kappaletta! Mä oon tullu siihen tulokseen että parempi pienessä ryhmässä hyvän hoitajan kanssa, kuin isossa ryhmässä huomioimattomana esimerkiksi kolmen eri aikuisen kanssa. Meinataan laittaa Kasper lähiaikoina hoitoon ihan vaan sen takia että mulla ei oo enää voimia riekkua sen kanssa entiseen malliin enkä mä jaksa sitä enää kanniskella sylissäkään tai nostella niinkuin ennen. Pelkästään lelujen kerääminen alkaa supistamaan enkä halua maata sohvalla ja luulla että Kasperille ei tuu tylsää omien lelujensa kanssa keskenään, kun tiedän että sillä tulee. Toisaalta mua kalvaa syyllisyys siitä että en voi olla Kasperin kanssa niin paljon kuin voisin jos en olis raskaana ja vieläpä kaks vauvaa mahassa! Mietittiin aluksi siis että Kasper olis esimerkiksi kolme päivää viikossa aina Antin työ/koulupäivän ajan hoidossa ja kaks muuta päivää mun kans kotona. Jos tilanne muuttuu niin etttä joutuisin jossain vaiheessa esimerkiksi vaikka vuodelepoon niin on helpottavaa tietää että Kasper voi olla hoidossa enemmänkin, eikä se tulisi K:lle puskasta joutua yhtäkkiä vieraaseen perheeseen päiväks leikkimään, kun on kerennyt jo tutustua siihen porukkaan ja taloon. Hakemuksen teen netissä ensiviikolla ja katson minkälaisia paikkoja on vapaana. :)

Nyt eletään parhaillaan raskausviikkoa 20. Aika menee niin nopeesti et mua oikeen huimaa. Maha kasvaa tosi vauhdilla ja tunnen hyvin jo muksujen potkut ja myllerrykset. Tää on tosin vielä ihan pientä verrattuna siihen mitä tulee olemaan, kun yhden lapsen raskausaikanakin alkoi loppupuolella olla melko tukalat oltavat! 

Mä oon vaan niin onnellinen jos kaikki menee hyvin ja saan maaliskuussa kaks tervettä vauvaa syliin ja vältyttäis pitkiltä sairaalajaksoilta, joita joskus kaksosilla on jos syntyvät keskosina. Maaliskuuta odotellessa! <3 

Kaksoset raskausviikolla 20.

OLOJA.

Nyt vasta voin virallisesti ilmoittaa pahoinvoinnin poistuneen kokonaan kun yli viikkoon ei oo tarvinnut käydä kyykkäämässä pöntön eessä, mutta tilalle tuli kaikki jäiset kivut. Kylkiin sattuu, ylävatsa repee (1 uus raskausarpi loisti eilen silmään) ja kaikki vatsalihakset on jumissa.. (VATSALIHAKSET XDDD) Liitoskivut tuli Kasperin kohalla vasta tosi myöhäsillä viikoilla, rv 30 jälkeen pitkästi ja nekin kipuili ainoostaan pitemmillä lenkeillä, mut nyt niitä on ollu jo ihan normi kävelyllä silleen että pitää pysähtyä vähäks aikaa. Kaupassa on tosi noloo kulkee ku kanat ja kaikki ihmiset kattoo et mikä tolla on, kun huppari tai takki päällä näytän vaan tosi rankasti keskivartaloltaan lihavalta ihmiseltä. Onneks tää kuitenkin kasvaa niin kovaa vauhtia, että ehkä jo viikon päästä alan ulkovaatteissakin näyttään jo raskaanaolevalta.

Öisin on tosi vaikee löytää asentoo mikä ei alkais heti vihlomaan sivuilta. Herään joka ikiseen asennonvaihtoon ja aamulla on ku en ois nukkunu ollenkaan. Onneks antti nukkuu välillä aina sohvalla ni me Kasperin kans vallataan meijän sänky niin saan pyöriä ihan rauhassa siinä! Jossai vaiheessa kun tää maha alkaa olla jo iso niin Kasper täytyy laittaa omaan sänkyynsä nukkumaan ja mun sydän särkyy lopullisesti.. Pilasinkohan mä nyt ton lapsuuden kun hankkiuduin uudestaan raskaaks ja nyt sieltä on vieläpä tulossa kaks yhen sijasta, Kasper tuntee asemansa varmaan uhatuks kun kaks vauvaa vie niin paljon sen huomioo mitä se ennen on tottunu saamaan.. :( Mut luulen et jokainen toista lasta odottava tuntee samanlailla, eikä mua ainakaan henkilökohtaisesti oo koskaan haitannu et mulla on pikkusisaruksia. Tai no joskus 15 vuotiaana mä tovoin että niitä ei ois olemassakaan. Saati ketään perheenjäseniä että oisin saanu vaan rellestää menemään ilman kieltoja :D Nojoo..

 Nyt kun tosiaan toi pahin oksennusolo on poissa niin syön kun hevonen. Neuvolassa se ei onneks oo puntarilla vielä näkyny mut siis kokoajan on nälkä. Isoja annoksia ei voi syyä kun mahalaukku on niin ahtaalla että on pienestä jo täynnä, mut siis käytännössä syön KOKO AJAN. Äsken söin kunnon ruuan tänään jo toiseen kertaan. Ja kello tosiaan oli 13.00 vasta sillon.. Mun isopappa osti kympillä mulle metrilakuja niin 6 lakua on enää jälellä. MUT puolustuksekseni voin sanoo et mummo, Kasper, Perttu ja Arttu on syöny niitä kanssa vähän!

Onneks tänään on jo perjantai! taas.. tuntuu et vastahan se oli. Antti ei lähe huomenna töihin ja saahaan tehä kaikki aamutoimet ihan rauhassa kiirehtimättä mitään ja loikoilla vaikka koko päivä. Kasper menee huomenna mun iskälle yöks enonsa seuraks! Hermannikin täyttää joulukuussa jo 2v.. iso mies. Sillä on vaan semmonen vaihe menossa et kaikki lelut on "MINUN" ja Kasper ei niihin sais koskee tai muuten Hermanni tulee ja tönii Kasperin pois. Kassu ei tietenkään ymmärrä että miks häntä tönitään kun ei mielestään tehnyt mitään väärää. Mun kaverit kävi eilen illalla kahvilla ja kerroin heille tästä että millonkohan Kasperille iskee se sama vaihe. Toivottavasti siis ei koskaan. Kasper leikki niin nätisti 10kk vanhan tytön kanssa eilen meillä, että ei missään vaiheessa pelottanut antaa niiden mennä kahestaan eteiseen tai keittiöön leikkimään. Mun kiltti vauva <3

Nyt meen makoilee Kassun viereen kun se tuolla nukkuu ja alan sulattelee kahta lounasta ja kg verran karkkia pois mahastani jos pääsen vielä liikkumaan tästä koneelta :D

Neuvolaa ja uusia tuulia! (taas)..

Meillä oli neuvola 12 päivä torstaina ja mua jännitti hirveesti mennä sinne ekaa kertaa kuunteleen sydänäänet ja tapaamaan neuvolaterkkaa. Mä olinkin ensin ihan hukassa.. Poukkoilin yläkerrassa ympäriinsä kunnes mut tultiin hakemaan alakertaan missä mut otettiin vastaan, olin noloista noloin. Tosi hienoa myös et mukana oli opiskelija ammattikorkeesta, MIES, ja siinä mä kerroin oireistani avoimesti ja painonkin se näki.. ( tosin 1,5kg oli tippunu viimekäynnistä ) sekä mun tiikerimahan se katsasti kanssa sydänääniä kuunneltaessa. Awkward. (Awkwardista puheen ollen uusi kausi alkaa tänään 19.30 mtvltä! JEEE)

Ostin toissapäivänä kotidopplerin. Huono idea, koska en saanu kun yhdet sydänäänet kuuluviin ja sit menikin jo hermo ja doppleri lähti hyllylle. Kokoajan se kummittelee kuuntelemaan ääniä mut en jaksa stressata turhasta sen takia. Sitäpaitsi istukat oli viimeks vielä kohdun etuseinämässä mikä vaimentaa liikkeitä ja äänien kuuluvuutta niin paljon että jotkut tuntee sen takia liikkeet vasta +20 viikoilla.. Mä oon luultavasti sillon tällön tuntenu sivuilla jotain vipinää!
Helpottaa varmaan siinä vaiheessa viimeistään kun alkaa kunnolla tuntemaan kummankin iskut.

Me myöskin saatiin asunto Laukaasta! Ei ihan keskustasta mutta sopivan matkan päästä kuitenkin. Luhtitalon alakerros, omalla takapihalla tietenkin ja sauna! Siinä oli 75 tai 77 neliöö, en todellakaan muista kumpi. Mut ei kaukaa liippaa kuitenkaan :) Heti meidän takapihalla on lasten leikkipaikka, joka luultavasti tulee Kasperin vip käyttöön, koska niissä taloissa ei lapsia oikeestaan asu muita kuin Kassu. Harmi sinäänsä että leikkikaverit on sit tosi niukassa..
Eilen oltiin taas tossa pihan leikkipaikalla kun siihen tuli tän samaisen talon pikkupojat + 1 tyttö leikkimään. Kasper oli niistä nuorin mut se ei menoa hidastanut yhtään. Puol kasin aikaan piti lähtee jo sisälle rauhottumaan ja voi varmaan sanomattakin arvata minkälaisen kiljumisen saattelemana me kotiuduttiin.
Muuttopäivä on virallisesti 1.11, mutta tavaroita aletaan kantamaan jo lokakuun viimesinä päivinä.

 Ps. Saa tulla auttaa..

normaalia vai epänormaalia

Tulin justiin päivystyksestä missä ilmeisesti kuuluu työpaikan sääntöihin olla mahollisimman äkänen ääliö jotta asiakas tuntisi olonsa mahdollisimman torjutuks ja ei tervetulleeksi..
No kuitenkin selkäkivut ei ollu huolestuttavia koska mitään verenvuotoo tms ei oo ollut, joten pääsin kotiin! Kuitenkaan ei tullu selvyyttä siihen et onko se lihas vai tukirankaperäistä tai onko jossain tulehdusta kun crp oli kuitenkin koholla, muttei huolestuttavasti.

Mä oon nyt tottunu tähän kaksosajatukseen ja mä oon niin onnellinen :D mahakin on jo nyt 13+5 viikolla ihan omaa luokkaansa verrattuna edelliseen raskauteen missä tuli vaan yks Kassu.. Selällään ollessa näkyy vielä toistaseks varpaat mut ilman tyynyä tissit tulee näköetäisyydelle, ilmeisesti kahen eestä kasvaa nekin :D Kasperin jälkeenhän ne oli ku vanhat ilmapallot mitkä löytyy viikko juhlien jälkeen sohvan takaa...
Liitoskivut alko jo nyt! Samoin kohdun kasvukivut on uskomattomia. Väsymys on kokoaikaista ja pahoinvointi tulee enää aaltoillen n. joka toinen päivä. Tänään just on eli huomenna vois olla olematta mieluusti :)

Huomenna on taas surkee maanantai ja Ana lähtee töihin, mut mä meen Kasperin ja äitin kaa kaupungille ni se vähän piristää :)

Torstaina neuvola, jännää päästä kuunteleen kahet sydänäänet!
Siitä enemmän sit torstaina :)

"Heei, näitähän on kaksi!"

Kuten otsikko jo kertoo, parin päivän takaisessa niskaturvotusultrassa paljastui yhen sykkivän sydämen sijaan kaksi! TUPLAONNEA kuuluu joka suunnalta, mutta myös aika paljon kauhisteluja. Ensimmäisenä tutkimushuoneessa yllärin paljastuttua mun tunteista päällimmäinen EI ollu onnellisuuden tunne, enemmänkin meinasin tippua siitä pöydältä alas ja pyörtyä. Kätilö kuitenkin sai sanoillaan mut uskomaan että enemmän tää on onnenpotku (x2) kuin hirvityksen aihe.
 Meitä on siis siunattu kaksosilla, mitä jotkut ei tule kokemaan koskaan vaikka haluaisivat. Olin ihan shokissa ja sanoin sen kätilöllekkin, joka kerto ite olleensa samassa tilanteessa 18 vuotta sitten, mutta aikansa sulateltua asiaa tottu ajatukseen kahdesta vauvasta samaan aikaan, plus melkein 2 vuotiaasta esikoislapsestaan siihen viereen säätämään. Kaksosten synnyttyä kaikki sen kätilön kauhukuvat laantui ja arki vaikutti paljon helpommalta mitä olis voinu kuvitellakkaan. Ja hän vielä rohkas mua sanomalla että kaksosia siunataan niille ketkä niistä selviää :)
Meijän kaksosvauvat on siis erimunaiset ja niillä on kaikki tavara "omaa". Eli siis omat napanuorat ja istukat ja kalvot ja pussit ym tarvikkeet, joten matalan riskin raskaus, vaikkakin kaikki kaksosraskaudet on riskiraskauksia ja niitä seurataan gravidassa ja äitiyspoliklinikalla useimmin kuin normaaliraskauksissa. Myös ultra otetaan joka kuukauden välein, loppumetreillä useammin.

                                           "Kaksosuutta lisäävät mm. Äidin korkea ikä, 
                                             useat edeltävät synnytykset, äidin korkea pituus
                                            sekä perinnölliset seikat."

Eli meillä on vaan käynyt tosi hyvä tuuri, koska oon nuori, kerran aikasemmin synnyttänyt, oon 162cm pitkä ja meijän suvussa ei kellään ole kaksosia :D
                              
Kätilö ei myöskään yhtään ihmetellyt enää ultrauksen jälkeen miks valitin jossain vaiheessa "liian nopeesti" kasvavaa mahaa ja outoo ylävatsan turvotusta, kuin olis jo viikolla 30. Eli kohtu siis kasvaa kahta kauheammalla vauhdilla kuin "yksös"raskauksissa ja kasvukivut on jotain helvettiä jos vahingossa aivastaa niin ettei pidä tukevasti mahasta kiinni samalla. Tai yskäsee tai nousee sohvalta tai kääntää sängyssä kylkeä........ Oon jo huomannu kuinka joka aamu se pullottaa aina enemmän eteenpäin, kasvaa ihan silmissä, vielä viikko sitten nimittäin olin ihan normaalimitoissa, kuin en olis raskaana ollenkaan. Kätilö sanoi, että yleensä kaksosraskauksissa ollaan viikoilla 24-26 saman kokosia kuin yksösraskaudessa lasketun ajan tienoilla! apuaaaaaaaa

Just kun päästiin muuttamaan tänne tourulaan niin alkaa uuden kämpän etsiminen. Meinattiin että tänne mahtuu yhden vauvan kanssa jos elää tiiviisti, mutta kahden kanssa se on mahotonta. Sillon kun irtisanottiin meijän edellinen kämppä ja muutettiin tähän niin en tienny ees koko raskaudesta mitään. Typerää alkaa uudestaan muuttamaan, mutta pakko ennenkö vauvat syntyy tai mä joudun vuodelepoon.
Laitettiin asuntohakemus eilen menemään Laukaan vuokrakodeille ja asunnon tarpeen ajankohdaks 1.11.2013, eli ainakin kaks kuukautta keretään tässä vielä asumaan, ettei tuu vuokrassa päällekkäisyyksiä ja että keretään pohtimaan kämppätarjouksia mikä meille olis sopivin.
Siks Laukaasta, kun siellä on niin paljon apua lähellä, täällä ei melkein ketään niin että soittamalla pääsis samantien paikanpäälle ja luulen, että kaksosten plus Kasperin kanssa se apu on jossain vaiheessa välttämätön kun Antti on töissä/koulussa ja mä keskenäni lasten kanssa. Mut ainakin mulla on nyt hyvä syy ottaa rennosti ja pyytää Anttia imuroimaan mun puolesta! ;) jipii

Tässä koko hommassa on niin paljon sulateltavaa ja ajateltavaa, mutta jo nyt mä oon kuitenkin TOSI onnellinen koko tilanteesta kun tiiän että me pystytään mihin vaan, eikä meille tulis kaksosia jos me ei niistä pystyttäis huolehtimaan. Mä oon niin ilonen et tekis mieli huutaa koko maailmalle että MÄ OON RASKAANA JA NIITÄ TULEE KAKS!! <3 =D

stressi...

En mä voi laittaa Kasperia päiväkotiin. Mulla ei riitä sydän siihen että laittaisin alle 1,5 vuotiaan semmoseen paikkaan missä se saa kilpailla muitten lasten kanssa aikuisen huomiosta ja hämmentyy kun mä dumppaan joka aamu kylmästi sen sinne ja haen iltapäivällä pois. Varmaan osittain näiden raskaushormoonien syytä että pillitän koko aamun miettien miten mun polvenkorkunen lähtis päiviks aina pois kotoo. Ei noin pieni halua kavereita vielä siinä missä 3 vuotias esimerkiks. Koulun kerkee kyllä käydä loppuun, eikä se mua ahista niin paljoa että yöuneni menettäisin jos koulunkäynti siirtyy.. Toki ois hienoo valmistua kun se ei oo enää paljosta kiinni, mutta en tiiä. Eihän Kasper osaa vielä edes täydellisesti syödä itekseen. Kasper haluaa ottaa aamupäivällä unet ja päiväkodissa sekään ei onnistu ennenkö ruuan jälkeen ja siihem asti pidetään hereillä, jotta kaikki nukkuis samaan aikaan. Apuaaa mä en jaksa miettiä ja opettajat hiillostaa kyselemällä mitä mä nyt aion tehdä tän asian suhteen. EN TIEDÄ.

No joka tapauksessa huomenna on ultra enkä malttais odottaa! Mulla seikkailee päässä hirveestiajatukset siitä jos siellä ei olekkaan kaikki niinkuin pitäis. Tää on ollu niin erilainen ja suhteellisen vähäoireinen raskaus että suurimmaks osaks ajasta ei tunnu ees raskaanaolevalta.No, kaikki selviää huomenna 8.45. Äitin sanoin; ei saa stressata, jos siellä jotain on niin stressi voi pahimmillaan irrottaa istukan!

Pitkät viikot.......

Miks sunnuntait on aina niin masentavia? Siks kun huominen on aina maanantai, eli tutkitusti viikon paskin päivä. Huomenna Antti lähtee taas töihin ja työpäivien pituus vaihtelee 8-12 tunnin välillä ja joskus pitempäänkin. Ei sillä etteikö Kasperin kanssa olis mukavaa olla kahestaan ja viettää aikaa, mut joskus alkaa aika käymään niin pitkäks että tekis mieli hakata aikansa kuluks vaikka päätä seinään tai laskee nukkamaton nukkaa. Tympeintä on aamuheräämiset kun väsymys on niin karsee. Viimeyönä nukuin 13,5 tuntia ja silti päikkärit oli paikallaan jo puolen päivän aikaan! Menin siis 19.00 nukkumaan jo eilen.... Vitsi teki hyvää.

Kasper on nyt ilmeisesti tajunnu sen, että kun oikeen räyhää ja äitillä menee hermo niin saa yleensä mitä haluaa. Ois varmaan helpompi käsitellä noita kiukkuja Kasperilta jos ite ois hyvin levännyt (eikä raskaana), mut tilanteelle ei voi mitään ja seuraavat 11 viikkoa vielä ois edessäpäin tätä kaksinkeskistä laatuaikaa. Luulin että uhmaikä alkaa 2-3 vuotiaana, mutta esimerkiks meillä ei syömisestä tuu enää mitään. Kasper sai pari kertaa läpi sen että huutamalla pääsee pinteestä ja nykyään (tälläkin hetkellä Antti hikoilee tuolla keittiössä) syöminen saattaa kestää tunnista puoleentoista, kun repukka luulee aina pääsevänsä pois kun kiukuttelee. Syöminen on vähentyny aika huomattavasti siitä mitä se oli vielä muutama viikko sitten kun syömisestä on nyt ihmeellisesti tullut tylsää. Se alkaa pidemmän päälle näkymään painossakin, jos sille ei mene alas mitään.

Onneks nykyään nukuttamiseen ei mee enää sitä kahta tuntia mitä joskus meni, nyt pääsee jo ihanan helpolla kun Kasper nukahtaa ihan suosiolla =)
Yöt se nukkuukin heräämättä niinkuin aina ennenkin, eli 10-12 tunnin yöunet, ellei oo jotain ylitsepääsemättömän hauskaa illalla ja menee nukkumaan vasta yömyöhään..

Raskaudesta sen verran, että kaikki oireet on aikalailla hävinnyt. Ainoostaan paha maku suussa on säilynyt eikä se tunnu lähtevän millään :( Normaali hanavesi ei mee alas melkeen ollenkaan, siks oon juonu novellee melkeen neljä viikkoa. Siitä ei pitäis olla haittaa kun ei kuitenkaan oo tippaakaan suolaa näissä kivennäisvesissä mitä mä juon. Nyt 10+3 viikkoja :)

Huomenna kuitenkin taas tylsä arki jne, seuraavaa viikonloppua ootellessa <3

rv 9+5

Nyt aletaan pikkuhiljaa siirtyä kohti sitä maagista 12 raskausviikon rajapyykkiä, jolloin keskenmenon riski alenee huomattavasti. Ylihuomenna ollaan jo 1/4 osa käyty raskaudesta! Aika menee tosi nopeesti. Toisaalta nopeamminkin vois mennä, olis kiva nimittäin tuntea jo potkuja ja liikettä ettei ainoa merkki raskaudesta olis positiivinen raskaustesti ja tappava väsymys. Paha olokin on siirtynyt syrjään toistaiseks, vaikka välillä kylläkin tulee edelleen huono olo, etenkin iltaisin.
29.8 on ensimmäinen ultra ja sillon tuleekin tasan 12 viikkoa täyteen. Ei jaksais odottaa sinne asti!

Viimeviikolla käytiin mun serkun luona juhlimassa hänen synttäreitä ja siellä yhellä vieraalla oli pieni, 3kk vanha vauva mukana. Mua kiinnosti hirveesti miten Kasper siihen suhtautuu, et pelkääkö se pientä vai alkaako heti esim. leikkimään sen kanssa. Näytin Kasperille pientä vauvaa turvakaukalossa ja Kasper hetken katseli vähän kauempaa ja meni sitten kyykkyyn vauvan eteen ja alko juttelemaan tälle. Kasper yritti keinuttaa vauvaa siinä kaukalossa ja tarjos oman tutinsa vauvalle, kun sillä ei näyttänyt olevan omaa :D Tietenkään tommonen pikatapaaminen ei anna oikeestaan minkäänlaista osviittaa tulevaan, koska silloin vauva on kokoajan meijän arjessa mukana ja Kasperin huomiointi pakostikkin vähenee vauvan tultua. Kasper on sillon muutamaa kuukautta vailla 2v, joten ikäkin voi vaikuttaa paljon, kun osaa luultavasti äkkäillä paremmin kuin nyt... No, sen näkee sit kuin hyvin/huonosti Kasper suvaitsee uuden sisaruksen!

Tästä raskaudesta sen verran, että mä kuulen kokoajan tosi ristiriitaisia juttuja.
Joku sivusto kertoo raskaudenaikaisen kuumeen olevan kohtalokas sikiölle ja aiheuttavan keskenmenoa, kohtukuolleisuutta suuremmilla viikoilla tai jopa vastasyntyneelle jotain. Terveyskirjaston sivu taas kertoo, että kuumella ei ole mitään tekemistä sikiön terveyden kanssa, eikä se vaikuta mitenkään kuolleisuuteen eikä keskenmenoihin.???? Mulla oli Kasperin aikana elämäni korkein kuume, eikä kukaan sanonut sanallakaan mitään sen vaarallisuudesta. Neuvolassa ei sanota mitään kuumeesta tai ylipäätään flunssan sairastamisesta raskauden aikana, kun sen oletetaan olevan normaalia siinä määrin, että raskaana olevan naisen vastustuskyky heikkenee sen verran, että voi saaada puolet helpommin flunssan tarttumaan itselleen, kuin jos ei olis raskaana. Kuumeeltahan ei voi välttyä jos se on tullakseen, mutta kyllä mä meinaan korkeeseen kuumeeseen ottaa panadolin, koska kumpikaan ei oo hyväks sikiölle, mutta panadolilla saa kuumeen hetkeks pois ja lääkeainekkin haihtuu aika nopeesti kuitenkin pois kehosta. Jokatapauksessa, tässä vielä tietoisku raskausviikko 10:stä ;)

Keskenmenon riski pienenee (päivä päivältä)

Hedelmöittymisestä on kulunut 56 päivää. Munuaiset, keuhkot, sukupuolielimet, vatsa, suolet ja muut sisäelimet ovat muodostuneet ja alkaneet tehdä yhteistyötä, mutta ne eivät ole vielä täysin kehittyneitä. Sydän on täysin kehittynyt ja lyö rytmikkäästi. Sydämen ja hermoston toiminnoista suuri osa on nyt täysin valmiita. Lapsi erittää jo hieman virtsaa lapsiveteen.

Sormien ja varpaiden välinen iho häviää (nivelten ja kynsien kohdat voi jo aavistaa), ja voit nähdä lapsen olkapäät, käsivarret, lonkat ja polvet.

Kilpirauhanen aloittaa hormonituotannon tällä raskausviikolla. Lapsi voi saada hikan ensimmäisen kerran. Lapsen suussa kehittyvät ensimmäisten maitohampaiden aihiot. Makunystyrät ja sisäkorva ovat paikallaan (lapsi ei kuitenkaan kuule vielä).

Voidaan sanoa, että luonnos on valmis ja että seuraavat 30 viikkoa kuluvat koko kuvan parantelussa ja kehittämisessä.

 Nyt hän voi jo liikkua tarkoituksellisesti, eli aivot ohjaavat liikkumista. Hermosto on niin kehittynyt, että hänellä on tuntoaisti.

Jos voisit koskettaa lastasi, hän pystyisi aistimaan kosketuksesi.

muutto ja rv 8+2

Eilen muutettiin jyväskylään ja mä rakastan tätä kämppää! Vaikka täällä on nyt rallihumua joka nurkalla niin se ei haittaa kun ne kohta loppuu kuitenkin ja nää naapuritkin ehkä pääsee rauhottumaan! Eilen oli kiva kuunnella ensimmäisenä yönä täällä yläkerran asukkaan huikeeta spotifylistaa ku ittee ois nukuttanu ihan tajuttomasti muuton jäljiltä.. Mut perjantai ni sen ymmärtää, varsinkin kun ite kaipaa aina välillä sitä tunnetta kun voi popittaa yön ja juhlia perjantaisin, nykyään kun se tuppaa olee ihan arkipäivä siinä missä maanantaikin. :D

Tässä kuussa on ultra ja me päätettiin olla menemättä sikiöseulontaan. Niin me tehtiin Kasperin kohdallakin. Mun mielestä mä en kaipaa enempää stressiä tähän tilanteeseen kuin mitä nyt jo ennestään on. Mut odotan sitä ultraa innolla! Ja ootan vielä enemmän tässäkuussa täyttyvää rv12,  milloin se maaginen raja ylittyy ja keskenmenon riski tippuu huomattavasti. Ja ootan kasvavaa mahaa ja että nää olot vähän helpottuis.. Närästyshän jää loppuun asti jos vanhat merkit pitää paikkansa ja musta tulee taas rennien suurkuluttaja ja lopuks ne alkaa tulla jo korvistakin ulos. Mut on se sen arvoista!

Viimeinkin oireet.....

....oksettaaa.... mitään ei jaksais tehdä eikä mitään kannata syödä ellei halua huonon olon kaksinkertaistuvan. Tätä ei ollu kyllä tippaakaan ikävä.
Neuvolatäti onneks osasi lohduttaa sillä, että tätä ei kestä kuin maksimissaan koko raskauden ajan, mutta toivottavasti vaan viikolle 16 asti. Nyt siis rv 7+2 ja pahoinvointi on kestänyt vaan reilun viikon, mutta silti se alkaa vaikuttaa huolestuttavan paljon elämänlaatuun, kun ei voi matkustaa mihinkään, portaissa kun hengästyy ylöstullessa niin se lisää oksetusta. Muut syö lounasta yhessä niin mä ahmin äkkiä minkä kerkeen ja sit kärsin huonosta olosta loppupäivän. Siks oonkin nyt venyttänyt päivän ekaa ruokaa niin pitkälle kuin mahollista, koska pelko siitä olosta kummittelee heräämisestä asti. Öisin kun on noustava vessaan, tuntuu että pyörtyy kun mahassa myllää niin paljon ja oksennus kurkkii nurkan takana.
Onneks antista on tosi iso apu kasperin kanssa ja muutenkin! Mää rrakastan sitä :)

Muita oireita unohtamatta! Alettiin katsoo leffaaa antin kanssa. Elokuvasta oli kulunut noin 3min ja mä olin kerennyt itkee jo kahdesti. :D se on outoo, kun yleensä se itku ei oo kovin herkässä mulla, mut nyt mua itkettää kaikki. (mm. Teenmom 2, tiskiallas, naapurin vauvanitku ja kasperin söpöys ja miten se kehittyy niin nopeesti ym ym ym.)

Mutta tähän tottuu ja sit kun on tottunu just sopivasti niin tulee aika synnyttää ja sit ollaan vaan ilosia siitä että kaikki meni (toivottavasti) hyvin ja meijän kodissa tuoksuu taas vauvalle! :)

Happyy

Viiimein mä tunnen oloni ees vähän raskaana olevaksi! Iltaisin tulee se tuttu ja turvallinen oksetus ja vellominen ja kivut ilmaantu ilahduttamaan mua. Aaaamen!
Kasperilla puolestaan on vauvarokko, eli sitä saa vielä sanoo vauvaks :))) <3
Aika rajun näkösiä näppyjä vaan tuli, mut vaarattomia onneksi.

Vauvarokko eli kolmen päivän kuume

Vauvarokko on lievä lastentauti, johon voi sairastua vain kerran. Kolme päivää jatkuneen kuumeen jälkeen lapselle ilmestyy pienitäpläistä vaaleanpunertavaa ihottumaaja samalla kuume laskee. Jos lapsi on veltto ja haluton, lääkäriin on otettava heti yhteyttä.Vauvarokko on viruksen aiheuttama, erittäin helposti tarttuva lastensairaus. Tavallisin sairastumisikä on 6-24 kk. Tyypillinen oire on kolmen päivän kestoinen (joskus 5 vrk) kuume, joka kohoaa usein 39-40 asteeseen. Lapsi on ärtyisä, mutta muuten hyväkuntoinen. Nielu voi olla punoittava, silmäluomissa voi olla turvotusta ja niskan imusolmukkeet voivat olla lievästi suurentuneita.Samalla kun kuume häviää, lapselle kehittyy punertavaa ihottumaa. Ihottuma nousee ensin rintaan ja kaulaan, josta se leviää vähitellen muualle vartaloon. Ihottuma on vaaleanpunertavaa ja pienitäpläistä, ja se hälvenee sormella painettaessa. Reaktio on siis päinvastainen kuin aivokalvontulehduksen aiheuttaman ihottuman kohdalla.

Eli se tulee vaan kerran ja ne näpyt kestää muutamasta tunnista pariin päivään.. voi murusta :(

Väsymys

Sieltä tuli, järkyttävä 24/7 väsymys, huono olo, päänsärky, mielialanheitot jne. Nyt alkaa tuntuu jo vähän raskaudelta! Mut ehehehehehe mä oon ollu tänään maailman hauskin kuvaaja, nauranu yhteensä varmaan tunnin huutonaurua tän päiväisille kuville :D hiipi oli tosi kuvauksellinen onneks....

Voi jeesus :::D

Saa siitä onneks hyviäkin kuvia <3

Ja sit kasperia vähän häikäs salamanvalo mut silti halus et räpsin kuvia :D

oireena oireettomuus

Kun vertaa edellistä raskautta tähän, niin ei voi alkuraskaudesta paljoa mitään sanoa. Kasperista sain tietää olevani raskaana vasta rv9, joten en oikeen osannu sitä ennen oireita laskea raskausoireiksi. Testinkin tein vaan puoliksi vitsillä, kun epäilin menkkojen olevan myöhässä ja kappas :D

No jokatapauksessa mulla tuli edellisessä oireita kuitenkin ihan tarpeeks, mutta aika myöhään kuitenki. Pahoinvointia alko olemaan enemmänkin vasta sillon testin tekemisen jälkeen ja väsymys tuli vähän myöhemmin. Ilmeisesti nyt on sama homma, koska tänäänkin heräsin ennen Kasperia (never happened before ellei oo ollut herätyskello soimassa ja meno jonnekkin aamulla.) vaikka iltaisin ei tuu unta ollenkaan.....
Huonoo olo ei oo, (kopkop) mutta se ei nyt niiin välttämätön olekkaan :D Toisaalta toivoisin vähän ees niitä oireita tän pienen pienen ylimääräisen selkäkivun ja alavatsa jomottelujen lisäksi, ettei tarvis luottaa pelkkään testi(e)n tuloksiin, joita siis tehty jo 4  kun olo kuitenkin on suht normaali. (pirteyttä lukuunottamatta.)

 Nyt siis 5+0 viikkoja, aika tuntuu matelevan! MyPregnancy sovellus käski alkaa pitämään raskauspäiväkirjaa, mut eikös tää käy ihan samasta.

Muistan sen et viimeks mulla tuli karsee yskä raskaana ollessa ja se kesti melkeen koko sen 7 kuukautta ja nyt on alkanu kans tulla sama yskä. Se alko jo siellä tampereella ollessa eikä oo vieläkään loppunu!
 Kuivaa köhimistä, passaa paljoo huutaa ku heti on keuhkot pellolla.

Mä en jaksais millään oottaa että saan koulun käytyä loppuun ja paperit kouraan et pääsen ettii töitä! Raha ei koskaan oo pahasta eikä sitä oo liikaa. En myöskään jaksa oottaa ekaa neuvolakäyntiä! enkä muuttoo jyväskylään, enkä rakenneultraa, missä saa tietää sukupuolen, jonka aion ottaa selville sillon. Eli mähän en jaksais oottaa mitään.... Mut mä oonki kaikkihetinyt ihminen, pikkasen raivostuttavaa.

Ilopelko

Mä oon NIIIIN onnellinen! Tätä onnentunnetta ei voi latistaa mikään, paitsi hirveä pelon tunne, et kaikki ei meniskään hyvin. Aika tuntuu matelevan sinne 12 viikkoon, millon suurimman huolen pitäis olla ohi, kun keskenmenon riski puolittuu. Kuitenkin mun on hirveän vaikee nauttia raskaudesta kun tuntuu et vetäis perässään pulkkaa jossa on 1000kg pelkkiä huolia.
Väistämättä varmaan jokaisella odottavalla naisella on enemmän tai vähemmän huolia ja pelko keskenmenosta, mutta toista kertaa raskaana ollessa osaa vähän konkretisoida sitä tulevaa ja tajuaa vähän paremmin sen, et siellä oikeesti on VAUVA.  Ja nyt ootan niitä "mitä vittua ootko tyhmä jos on raskaana ni tottakai siellä on vauva" - kommentteja.

No nyt kuitenkin "jo" 4+4 viikoilla mennään, eli viis päivää meni kuin hujauksessa (testin tekemisestä) joten toivotaan et viikot menee ihan yhtä nopeesti sinne kahteentoista asti, et huolista ois sit enää vaan 500kg mukana raahattavaa :)

Onneks mulla on niin hyvät ystävät ja sukulaiset ja tietenkin Ana, et ne osaa kertoo millon lopettaa stressaaminen ja nauttia hetkestä... <3

Täs vielä Kasper, mamma kiusas ja laitto rumat arskat päähän ja nauro ja räpsi kuvia, kun toinen selvästi häpes niitä rillejä... 

POSITIIVINEN !

Kaikki alko siis Tampereen reissulla. Lähettiin tyttöjen kans tampereelle tarkotuksena ryypätä ja rellestää, shopata ja tehä kaikkea, mitä mä en voi ihan joka-, tai ees joka toinen viikonloppu tehä. 

Mikä sen mukavampaa aurinkoisessa ja kauniissa kaupungissa kierrellä kauppoja ja laittautua iltaa varten, juua siideriä ja kuunnella musiikkia hotellihuoneessa ennenkö lähtee tsekkaamaan bigcityn yöelämän! EI MIKÄÄN! Ajauduttiin lopulta kuunteleen keskustorin viereen parhaillaan esiintyvää Anssi Kelaa, joka luultavasti oli siellä Tammerkosken sillalla - tapahtuman esiintyjänä. Siinä vähän ajan sisään mua rupes hirveenä närästämään, mitä ei tosiaan oo tapahtunut sitten Kasperin synnytyksen jälkeen, eli yli vuoteen. Siinä kohtaa jo heräs epäilyt, mutta kuitenkin sivuutin ne ja laitoin rasvasen ruuan ja alkoholin piikkiin ja pyysin ystävältä rennien. (Sillä oli laukussa mukana renniee, mikä taivaanlahja tää tyttö!?) 

Seuraavaks siirryttiin sitten ettimään vähän menevämpää mestaa kuin sirkusteltan näkönen AnssiKela bajamajan viereinen penkki ja löydettiin FAT LADY ja sen kolmen kilometrin mittanen jono. Sivuutettiin!

Vähän matkan päässä onneks oli Ale Bar johon me rynnättiin tietenkin alhaisten hintojen ja ilmasen sisäänpääsyn takia, persaukisia kun ollaan! Meno oli ihan jeeeeeees ja alettiin olla jo AAIKA kuutamolla, kunnes mulle ja H:lle iski oikeen mammaväsymys ja sänky olis ollut huomattavasti mukavampi vaihtoehto kuin esimerkiksi taas kilometrillä kasvanut fatladyn jono.... KUITENKIN bilehile T sai meidät raahautumaan vielä Passioniin jossa mä tyydyin ottaa kahvia ainoostaan A. Liiian kovan humalatilan vuoksi ja B. Jäisen väsymyksen takia. Ihan hyvä vaihtoehto, vaikkakin vähän outoa mun kohalla. 

Loppujen lopuks päästiin hotellille ja longstoryshort: aamulla kauhee darra ja selkä kipee, oksettava olo, nivussärky (?????) ja hedari. 

Linkissä matkalla kotiin aloin sit heittää tyttöjen kanssa hyvää vitsiä siitä miten mulla on hirveen kipee maha ja ootan varmaan vauvaa. Tytöt komppas ja alko summaamaan mun valituksia yhteen, josta saatiinkin aika kliseinen alkuraskauden oirelista. Tytöt sammu vähäks aikaa bussissa ja mun mielen valtas vaan ajatus siitä että itseasiassa kaikki kyllä viittaa raskauteen, mutta hirveen vaikee oli yksin yhistää kaikki ne oireet just siihen, koska kun aloin oottaa Kasperia, olin jo niin pitkällä ennen kuin sain tietää että en muistanut enää millasia vaivoja mulla olikaan ihan näillä ensimmäisillä viikoilla.

Kotiin kuitenkin päästiin suht ehjin nahoin, vaikka luultavasti osa aivosoluista jäi kaukaiseen tampereen yöelämän syövereihin karseen humalan takia. Juoksujalkaa ovesta sisään, pusut Kasperille, Antille ja koiralle ja samoilla vauheilla vessaan jossa tiesin mua odottavan yhden raskaustestin. Kaivoin sen esiin ja kahen minuutin päästä silmään paistoi kaks punasta viivaa. Ensimmäinen ajatus oli että VOI VITTU, SYNNYTYS :'(  ja toinen ajatus että JES, mä saan pienen vauvan taas <3

Äkkiä puhelin kouraan ja tytöille viestiä että aikamoisia meedioita ootte, nimittäin hullunhauska vauvajerska olikin ihan totista totta. Mua ei haitannut kyllä yhtään, mä oon ihan onnesta soikeena :)

Tästä siis alkaa se yhdeksän kuukauden odottaminen kaikkine vaivoineen. Mut kyllä mun mielestä mä voisin odottaa vaikka yhdeksän vuotta, kun lopputulos on kuitenkin se maailman paras palkinto <3